Mikael Niemellä on kyky kiertää eläviksi tarinoiksi traagiset ja näennäisen irtonaisissa kohtauksissa kiinni roikkuvat nuoruudenkuvaukset. Niemen Aivot pellolle on hersyvän teiniangstin täyttävä teos 16-vuotiaan pojan maailmasta.
Niemi on kipeän kirpeästi sisällä siinä tuskassa, jota aikuistuminen eittämättä aiheuttaa. Aivot pellolle on hilpeän hauska ja kekseliäs, samalla se on äärimmäisen koskettava ja tempoileva ja lopulta myös aivan kamala kertomus.
Kertojaminä kyllästyy omaan keskinkertaisuuteensa ja näkymättömyyteensä. Yleiseen häpeään päättyneen julkisen rakkaudentunnustuksen jälkeen, hän kokee ainoaksi mahdollisuudekseen uudelleen syntymisen.
Koulunkäynti äidin vanha siivoustakki päällä kasvattaa itsetuntoa.
Koulunkäynti äidin vanha siivoustakki päällä tai tarkasti aseteltu räkä poskella kasvattaa itsetuntoa. Mahtavassa narsismin aallossa alkaa myös syntyä runoja, joiden kauneus ja sanoma lähes mykistävät kirjoittajansa.
Päähenkilön omassa erinomaisuudessa uimisen ja sosiaalisissa verkostoissa luovimisen seassa haastetaan lukija pohtimaan omaa asemaansa ja minuuttaan yhteiskunnassa.
Aivot pellolle pysyy kauniisti kasassa alusta loppuun, ja jättää jälkeensä onnellisuuden tunteen siitä, että teini-ikä meni jo.
Mikael Niemi: Aivot pellolle. Suomentanut: Outi Menna. WSOY 2011. 209 sivua.
uutiskirje 