Pintaa syvemmältä
Marraskuun välivaaleissa republikaanit valtasivat varsin monta osavaltiota ja ryhtyivät heti toimiin ay-liikkeen vaikutusvallan murtamiseksi ja uusliberalistisen ohjelman toteuttamiseksi. Kirjoittaessani tästä kaksi viikkoa sitten epäilin republikaanisten kuvernöörien yhdistystä tämän lakituotannon taustatekijäksi.
Epäilen edelleenkin sitä osallisuudesta, mutta nyt on paljastunut suurempi tekijä. WikiLeaksin tapainen tietovuoto on kohdistanut valokeilan American Legislative Exchange Council -nimiseen järjestöön (ALEC), jonka nimi voisi suomeksi olla suunnilleen Yhdysvaltain lainvalmistelun vaihtopiiri. Viime viikolla monta sataa ALEC:n tuottamaa lakiehdotusta laitettiin kommentoituina nettiin.
ALEC on toiminut jo pitkään, mutta on pyrkinyt pitämään hyvin matalaa profiilia. Sen perusti Yhdysvaltain kovan oikeiston johtaviin ajattelijoihin kuuluva Paul Weyrich jo vuonna 1973 – samana vuonna hän oli mukana perustamassa Heritage Foundation -nimistä ajatuspajaa ja myöhemmin vaikuttamassa Free Congress- ja Moral Majority -liikkeiden syntyyn. Weyrichia voi siten pitää Yhdysvaltain nykyoikeiston tärkeimpänä organisaattorina, vaikka hän ei ole esiintynyt julkisuudessa kovin paljon.
ALEC tuottaa elinkeinoelämän rahoilla kovalle oikeistolle mieleisiä lakiehdotuksia monistettavaksi eri osavaltioihin.
ALEC varsinkaan ei ole kaivannut julkisuutta. Sen idea on tuottaa elinkeinoelämän rahoilla sen haluamia lakiuudistuksia. ALEC:iin kuuluvat osavaltioiden kongressien jäsenet ovat sitten vapaasti voineet käyttää näitä lakitekstejä perusteluineen, alkuperää mainitsematta. ALEC on keskittynyt osavaltiotasoon, koska liittovaltion kongressin toimintaan kohdistuu paljon enemmän julkisuutta.
Järjestön tuloista yli 98 prosenttia tulee liike-elämän piiristä ja vain runsas prosentti lainsäätäjäjäsenten (tai usein kyseisen osavaltion veronmaksajien) taskuista. Vaikutusvalta jakaantuu suurin piirtein samassa suhteessa.
Kaikkiin osavaltioihin vaikutetaan, mutta ei ole sattuma, että ALEC:n ideoimat uudistukset kohtasivat keväällä kovimman vastarinnan Wisconsinissa. Tämä Keskilännessä sijaitseva ja aikoinaan Pohjoismaista tulleiden siirtolaisten suosima osavaltio on ollut ay-liikkeen ja edistyksellisten voimien linnakkeita.
Wisconsinista ovat toisaalta lähteneet myös kovat oikeistolaiset, kuten Weyrich ja Joe McCarthy. Täällä syntyivät myös republikaaninen puolue ja John Birch Society. Republikaanipresidentti Theodore Roosevelt kutsui aikoinaan osavaltiota ”demokratian laboratorioksi”. Silloin tämä oli yksinomaan myönteinen määritelmä, mutta nyt Wisconsinin laboratoriossa kokeillaan lähinnä demokratian purkamista.
Kun republikaanit saivat enemmistön osavaltion molemmissa kamareissa ja Scott Walker valittiin kuvernööriksi, alkoi heti tapahtua ja uusia lakeja hyväksyttiin melkein liukuhihnalla. Varsinkin laki, joka vei julkisen sektorin ammattiliitoilta neuvotteluoikeuden, herätti tiukkaa vastarintaa ja mielenosoitukset osavaltion pääkaupungissa Madisonissa jatkuivat pitkään.
Madisonin yliopiston historian professori William Cronon piti mahdottomana, että Walker ja hänen avustajansa olisivat näin lyhyessä ajassa ehtineet laatia näin laajan kokoelman uusia lakeja. Pengottuaan asiaa Cronon piti todennäköisimpänä selityksenä ALEC:in lainvalmistelua, tutki sitä ja kehotti blogissaan muita tutkimaan sitä vielä enemmän.
Asia olisi kuitenkin saattanut jäädä siihen, elleivät Wisconsinin republikaanit olisi reagoineet blogikirjoitukseen poikkeuksellisen voimakkaasti ja vaatineet yliopistolta nähtäväkseen Crononin sähköposteja. Tätä pidettiin niin julkeana puuttumisena akateemiseen keskusteluun ja mielipidevapauteen yleensäkin, että monet haistoivat palaneen käryä. ALEC:n piiri ei halunnut minkäänlaista keskustelua asiasta, mutta juuri siksi keskustelu laajeni. Tämä tapahtui maaliskuussa.
Madisonissa toimiva Center for Media and Democracy (Median ja demokratian keskus) tarttui Crononin haasteeseen ja sai yhteyden erääseen ALEC:n jäseneen, joka luovutti sen käyttöön yli 800 lakialoitetta. Ne on nyt tutkittu ja kommentoitu ja viime viikolla avattiin nettisivusto ALEC Exposed, jossa voi selvittää esimerkiksi sen, missä määrin ALEC on onnistunut vaikuttamaan oman osavaltion lainsäädäntöön. Tämän lisäksi useissa tiedotusvälineissä, kuten The Nation-lehdessä, on laajasti taustoitettu ALEC:n toimintaa.
Wisconsinissa moni ALEC:n aloite on mennyt läpi. Eräs tällainen on ”Truth in Sentencing” -laki (ALEC mielellään antaa lakiehdotuksilleen iskevät nimet), jonka ”totuus” piilee siinä, että vankilatuomio on todella niin pitkä kuin alun perin ilmoitetaan, vankia ei voi päästä vapaaksi aikaisemmin esimerkiksi hyvän käytöksen vuoksi (ei ole siis enää mitään mieltä yrittää käyttäytyä hyvin vankilassa). Virkamiehet laskivat lain hyväksymisen merkitsevän jo 21 ensimmäisen kuukauden aikana, että 990 vankia joutuu istumaan 18 384 kuukautta pitempään vankilassa, mikä maksaa 41 miljoonaa dollaria. Siitä huolimatta osavaltiokongressin silloisen jäsenen, ALEC:laisen Scott Walkerin aloite hyväksyttiin.
Seuraavien seitsemän vuoden aikana Wisconsinin vankimäärä lisääntyi 14 prosenttia, mutta rikosten määrä ei vähentynyt eikä yleinen turvallisuus parantunut. Osavaltion vankilalaitoksen menot kasvoivat kymmenessä vuodessa 700 miljoonasta 1 200 miljoonaan dollariin.
Tässähän ei ole selvästikään mitään mieltä, ei mitään hyötyä kenellekään. Mutta tarkoitus kyllä oli, että joku hyötyisi. Walker esitti vuosina 1997–1999 useita aloitteita, joiden mukaan osavaltion vankilat yksityistettäisiin ja annettaisiin yksityisten vankilayhtiöiden rakentaa laitoksia Wisconsiniin vielä muistakin osavaltioista tulevia vankeja varten. Aloitteet eivät menneet läpi, mutta sen sijaan joitakin osavaltion vankeja on siirretty yksityisiin vankiloihin muissa osavaltioissa.
Yksityisvankilat muodostavat tärkeän toimialan Yhdysvalloissa. Maan suurin vankilayhtiö onkin tärkeä toimija ALEC:ssa ja vaikuttaa sen kautta lisätäkseen vankien määrää, esimerkiksi tiukentamalla siirtolaisuuden valvontaa.
Esimerkki näyttää selvästi, kuinka ALEC:n lainvalmistelutyö hyödyttää suuryhtiöitä, mutta ei välttämättä kansalaisia. Tästä syystä järjestön toiminta lienee pidetty niin tiukasti salassa, vaikka se ei olisi edes laitonta.