Talvivaaran rahanhajuinen historia on kuin Tuhkimo-tarina ennen muuta työttömyydestä kärsineelle Sotkamolle ja myös kaivoksen perustaneelle Pekka Perälle. Vakituisia työntekijöitä on aliurakoitsijoineen noin 400. Myös kuntapäättäjät ovat iloinneet laskevista työttömyysluvuista ja kasvavista verotuloista.
Perän tietä kaivosmiljonääriksi on auttanut nikkelin hinnan nousu 2000-luvulla. Kaivosyhtiön liikevaihto mitataan nyt jo miljardeissa. Perä omistaa pörssiin listautuneesta yhtiöstä neljänneksen.
Jätevedet ja uraani askarruttavat
Ympäristöasioista vastaava Talvivaaran kaivosyhtiön kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen sanoo, että ratkaisemattomia ympäristöongelmia kaivostoiminnalla ei ole.
Järvivettä pilaa kasvava mangaanipitoisuus. Puhdistetuista prosessivesistä tuleva mangaani on niin liukoinen, että kaivoksen puhdistuksissa sitä ei saada otettua sitä talteen.
Jo ennen veden pilaantumista keskusteluihin kohosi mahdollinen uraanin talteenotto. Siitä ei ole vielä lopullista tuotantolupaa.
Talvivaara aikoo myydä uraaninsa kanadalaiselle Cameconille, joka sijoittaa 45 miljoonaa euroa uraanin talteenottolaitokseen Talvivaaraan.
Ruokonen vakuuttaa, ettei uraanin talteenottoon sisälly mitään teknisiä tai turvallisuusongelmia. Sen sijaan vastustusta herättänyt uraanintuotanto vaatii yleisen hyväksynnän.
Työturvallisuus suurin ongelma
Kaivoksen pääluottamusmies Jukka Vetolan mukaan työturvallisuus on suurin ongelma. Pahimpia ovat pöly ja vaaralliset kaasut.
Pelkkä haju koetaan Vetolan mukaan työntekijäpuolella enemmänkin kosmeettiseksi haitaksi.
Uraanin talteenotto koetaan Vetolan mukaan työntekijäpuolella myönteiseksi asiaksi.
– Me koetaan, että viranomaisvalvonta tulee entisestään tiukkenemaan tämän uraanin talteenoton myötä. Sehän voi parantaakin meidän työturvallisuutta.
Talvivaaran kaivoksesta sekä niin uraanista kuin työntekijöiden työturvallisuudestakin enemmän perjantaina 22.7. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
