Kirjailija-lakimies Jarkko Tontti nosti vaalien alla kissan pöydälle julkaisemalla poleemisen essee-kokoelman Koti, uskonto ja isänmaa (Helsinki-kirjat 2011). Kansallisfilosofi J. V. Snellman edustaa hänen mukaansa suomalaiskansallisessa kuvastossa Nokia-Suomea ja Runeberg ekovihreyttä.
– Mielestäni Runebergiä on monesti ymmärretty tai tulkittu väärin, joko tietoisesti tai vahingossa. Runeberg oli ruotsinkielinen, siis kielellisesti vähemmistön edustaja. Silti hänestä tehtiin kansallisrunoilija.
– Hän ei kuitenkaan ollut kansallisvaltiota rakentava valtiomies kuten Snellman vaan runoilija. Runeberg katseli asioita pienen ihmisen näkökulmasta, Snellman tähyili kansakuntaa ja maailman markkinoita abstraktilta ylätasanteelta.
Tontti huomauttaa, että perussuomalaisessa ideologiassa snellmanilaista kansallishenkeä toteutetaan aika puhtaasti määrittelemällä, että suomalaisuus on jotenkin tietynlaista samankaltaisuutta, ei yksilöllistä erilaisuutta.
– Runeberg kuvasi monikulttuurista Suomea, jota Snellman ei sietänyt. Snellman kysyi muun muassa Maamme-laulusta, että voiko turve olla isänmaa? Runeberg kuvasi maakuntien Suomea, jossa oli erilaisia murteita ja tapoja. Snellman korosti yhtä mieltä ja yhtä kirjakieltä.
Tontin mielestä Mannerheimin patsas keskellä Helsinkiä on loukkaus kaikkia maailman sotarikosten uhreja kohtaan. Hänestä Minna Canth puolestaan oli rohkea nainen, jossa yhdistyivät taiteellinen lahjakkuus ja sosiaalinen omatunto. Ne ovat raskas yhdistelmä henkilökohtaisella tasolla, koska ne tuppaavat syömään toinen toisiaan.
Jarkko Tontin haastattelu kokonaisuudessaan perjantaina 22.7. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
