Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen avulla on saatu arvokasta tietoa, joka antaa paljon mahdollisuuksia uudenlaisten turvallisten ja tehokkaiden lääkkeiden kehittämiseksi verisuonitukosten ja syövän ehkäisyyn ja hoitoon.
FM Jarkko Koivunen on tutkinut perjantaina 19. elokuuta tarkastettavassa solu- ja molekyylibiologian alan väitöskirjassaan uudentyyppisten veritulppa- ja syöpälääkkeiden tärkeimpiä ominaisuuksia. Tutkimus paljasti uutta tietoa integriinisalpaajista, joista pyritään kehittämään uudenlaisia lääkkeitä.
Integriinit ovat solun pinnan proteiineja, joiden avulla yksittäiset solut kiinnittyvät ympäristöönsä, kuten kollageeni-proteiiniin. Ihmiseltä on löydetty 24 erilaista integriiniä, joista neljä sitoutuu pääasiassa kollageeniin. Sellainen on esimerkiksi tämän tutkimuksen kohteena ollut α2β1-integriini.
Kollageeni-integriini-vuorovaikutus on osallisena monissa tärkeissä biologisissa prosesseissa, esimerkiksi verihiutaleiden toiminnassa ja verisuonten muodostumisessa. Tämä sama vuorovaikutus on mukana myös monissa sairauksissa, kuten veritulpan muodostumisessa ja eri syöpämuotojen, kuten eturauhassyövän, mahasyövän ja melanooman leviämisessä.
Verihiutaleet tarttuvat vaurioituneen verisuonen seinämään integriinien avulla ja tämä voi lopulta johtaa veritulpan syntymiseen. Monet syöpäsolut käyttävät integriinejä apuna levitessään ja muodostaessaan etäpesäkkeitä.
Patentteja jo haettu
Kollageenin ja integriinin välisen vuorovaikutuksen estävistä integriinisalpaajista toivotaan uutta hoitomuotoa verisuonitukosten sekä syövän hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Laajasta kiinnostuksesta ja aktiivisesta tutkimuksesta huolimatta on kyetty kehittämään vain muutamia α2β1-integriiniin vaikuttavia lääkeaihioita.
Koivusen tutkimus paljasti tehokkaiden integriinisalpaajien tärkeimpiä ominaisuuksia ja osalle molekyylejä on haettu patenttia. Lisäksi Koivunen onnistui kehittämään fluoresoivan työkalumolekyylin, jota voidaan käyttää selvitettäessä α2β1-integriinin toimintaa sekä kehitettäessä lääkeaihioiden suurtehoseulontamenetelmiä.
Koivusen väitöskirjatyössä saavutetut tulokset mahdollistavat α2β1-integriiniin kohdistettujen lääkeaihioiden jatkokehityksen. Tutkimuksessa kehitetyillä työkaluilla voidaan tutkia solujen vuorovaikutusta kollageenin kanssa, veritulpan muodostumista sekä syövän etäispesäkkeiden syntymekanismia.
uutiskirje 
