Musta torstai 25.10.2007 on syöpynyt mieleeni niin voimakkaasti, että se tuskin koskaan unohtuu.
Muun muassa Suomen valtion ja Kelan sekä ruotsalaisen Wallenbergin suvun omistama Stora Enso ilmoitti pörssitiedotteessaan ja henkilökunnalle pidetyssä tiedotustilaisuudessa aamulla kello 9.00 Kemijärvellä ja Summassa, että Kemijärven sellutehdas ja Summan paperitehdas lopetetaan.
Ilmoitus oli valtava järkytys jokaiselle paikalla olleelle ja muillekin itälappilaisille. Yli 40 vuotta vaurautta ja hyvinvointia Itä-Lappiin tuonut hyvin kannattava tehdas vain kylmästi suljetaan.
Yhtiö yritti jälkikäteen väittää, että he ilmoittivat vain suunnittelevansa lopettamista, vaikka jokainen paikalla ollut kuuli maajohtaja Aulis Ansaharjun selvästi puhuvan sellutehtaan lopettamisesta. Kemijärven sellutehdasta ei edes myytäisi kenellekään, vaikka ostajia olisi. Käydyt yt-neuvottelutkin olivat vain muodollisuus, joissa kaikki työntekijöiden esittämät ja asiantuntijoiden laatimat tehtaan jatkamiseen tähtäävät muutosesitykset tyrmättiin jyrkästi.
Työtuomioistuin vahvisti 21.6.2011 antamassaan Stora Ensolle langettavassa päätöksessään yhtiön rikkoneen yt-lakia, kun se oli päättänyt tehtaiden sulkemisesta ennen yt-menettelyn päättymistä. Toimitusjohtaja Jouko Karvisen ja yhtiön johdon tekemä lainrikkomus maksoi Stora Ensolle melkein seitsemän miljoonaa euroa, minkä yhtiö joutui maksamaan hyvityksenä lainrikkomisesta.
Se oli pieni lohdutus meille hyvityksen saajille mutta ei tuonut hävitettyjen tehtaiden työpaikkoja takaisin. Kemijärven sellutehtaan toimihenkilöiden osalta hyvitysasian käsittely on vielä kesken.
Käsittämättömintä nimenomaan Kemijärven sellutehtaan sulkemisessa oli, että tehdas oli koko ajan ollut yhtiön kannattavimpien yksiköiden joukossa. Lisäksi tehdas sijaitsi voimakkaasti kasvavien metsien keskellä, kuten sellutehtaan pitääkin sijaita.
Kummallista on myös se, että Stora Enson mielestä sellutehtaan pitää tropiikissa sijaita kasvatusmetsien vieressä, jottei puuta tarvitsisi pitkästi kuljettaa. Suomessa ja Lapissa puuta kuitenkin kuljetetaan kalliisti satoja kilometrejä, kun Kemijärven sellutehdas suljettiin. Tässäkin asiassa yhtiö käyttää aivan omaa laskentatapaa, missä normaalit talouden ja matematiikan lainalaisuudet eivät näytä pätevän.
Mikäli Kemijärven sellutehdas olisi edelleen toiminnassa, sen tekemä voitto yhtiölle olisi laskelmieni mukaan tänä vuonna noin 70 miljoonaa euroa. Tehtaan sulkemisesta tähän päivään asti Kemijärven sellutehdas olisi paperisellun tuottajana tahkonnut yhtiölle rahaa lähes 200 miljoonaa euroa.
Jos taas tehdas olisi modifioitu liukosellua ja etanolia tuottavaksi tehtaaksi 65 miljoonalla eurolla, kuten yt-neuvotteluissa esitimme, yhtiön saama voitto olisi ollut noin 400 miljoonaa euroa. Kyse ei siis ole mistään pikkurahoista.
Tänään Kemijärven sellutehtaan entisillä keittimillä keitetään liukosellua Kanadan Tursossa, missä vanha paperisellutehdas modifioitiin liukosellutehtaaksi. Miksi Stora Enson johto otti mieluummin yhtiölle valtavan imagomenetyksen ja suuren rahallisen tappion, kuin olisi jatkanut Kemijärven sellutehtaan toimintaa? Miksi talouselämän rautaiset lainalaisuudet eivät toimineet Kemijärvellä? Hyötyikö jokin taho asiasta? Vastauksia kaivataan.
Kemijärven sellutehtaan lopettamisen syitä on spekuloitu ja spekuloidaan varmasti vielä pitkään. Todelliset syyt selviävät kenties joskus, kun silloisilla poliittisilla päättäjillä ja yhtiön toimivalla johdolla on aika kirjoittaa muistelmia.
Toivottavasti heillä on rohkeutta edes silloin myöntää tekemänsä karkeat virheet, joiden ikävistä seurauksista on koko maa saanut kärsiä. Kemijärven sellutehtaan lopettamistaistelusta on tehty useita akateemisia opinnäytetöitä, mutta niissä on tarkasteltu tapahtunutta, eikä kovin paljon analysoitu tapahtuneen syitä. Tarkan analyysin paikka on joskus tulevaisuudessa.
Suomessa, missä puu kasvaa voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin ja puuta jää korjaamatta metsiin kymmeniä miljoonia kuutioita, on suljettu kolme sellutehdasta. Samalla maasta on hävitetty näiden tehtaiden uusiutuvaa energiaa tuottavat voimalaitokset; sähkön tuotantoa lähes 100 MWH ja lämpöenergiaa yli 500 MWH.
Samanaikaisesti valtiovalta tuskailee, ettei Suomi pääse EU:n tavoitteisiin uusiutuvan energian määrässä. Tämän takia joudutaan rakentamaan tolkuttoman kallista ja voimakkaasti tuettavaa tuulivoimaa tai kannattamattomia biovoimaloita. Voiko asiasta muuta sanoa kuin: ”On tämä hölmöläisten hommaa.” Eikö kukaan tee loppua tälle hulluudelle?
Kemijärven sellutehtaan lopettamistaistelu talvella 2007–2008 nousi suureksi mediatapahtumaksi monesta syystä. Rinnan työntekijöiden ja toimihenkilöiden kanssa toimi Kemijärven Massaliike. Sillä oli vain yksi tavoite – sellun tekemisen jatkaminen Kemijärvellä. Taistelun keskeisinä menetelminä olivat koko ajan tiedottamisen nopeus, runsas julkisuus ja perusteellinen asiantuntevuus.
Mukana Massaliikkeen toiminnassa olivat kaikki poliittiset tahot ja myös paikallinen elinkeinoelämä. Joukkoon ilmoittautui myös kymmenkunta professoritason asiantuntijaa. Kaikki toiminta perustui vapaaehtoisuuteen.
Stora Enson järjetön sellutehtaan sulkemispäätös kyseenalaistettiin ja osoitettiin suureksi virheeksi. Eduskunnassa ja ministeriöissä käytiin useita kertoja ja Kemijärvellä vieraili yhteensä neljä eri ministeriä, joiden joukossa oli pääministeri Matti Vanhanen.
Maan päälehti kirjoitti asiasta pääkirjoituksissa yli kymmenen kertaa ja tv:n pääuutislähetyksessä asia oli useita kertoja, viimeksi juhannuksen alla 2011. Taistelu valitettavasti hävittiin, koska sellun tekeminen Kemijärvellä loppui ainakin joksikin aikaa. Uskon, että Kemijärvellä vielä tulevaisuudessa tullaan tekemään sellua.
Hyvin runsaasta julkisuudesta ja monenlaisista mielenilmauksista huolimatta Kemijärven sellutehtaan tuotanto lopetettiin 27.4.2008, Lapin sodan päättymisen muistopäivänä ja kansallisena veteraanipäivänä siniristilippujen liehuessa lipputangoissa.
Tämäkin on yksi osoitus yhtiön johdon taitamattomuudesta tai huonosta mausta. Tehtaan laitteet purettiin ja myytiin pilkkahintaan maailmalle. Osa rakennuksista laitteineen räjäytettiin maan tasalle. Monelle kemijärveläiselle tulikin sellainen tunne, että Stora Enso aivan kuin hengen hädässä hävitti Kemijärven sellutehtaan, ettei mikään taho saisi päätöstä koskaan puretuksi.
Jälkeensä Kemijärvelle Stora Enso haluaa jättää paitsi työnsä menettäneet entiset selluntekijät ja vähentyneistä puukaupoista kärsivät metsänomistajat myös maailman mitassakin valtavan ympäristöriskin eli sellutehtaan entisen jätevesijärven. Yhtiön kanta on se, ettei 80 hehtaarin jätevesijärvelle tehtäisi mitään, vain sen jäteveden laatua tarkkailtaisiin.
Jätevesijärven pinta on kesällä kolme metriä ja talvella kuusi metriä Kemijoen pintaa korkeammalla. Jätevesijärven ja vanhan läjitysalueen erottaa Kemijoesta vuonna 1965 tehty maapato.
Jätevesijärvessä on jätevettä noin 2 500 000 kuutiota ja sen pohjalle on yli neljänkymmenen vuoden kuluessa laskeutunut lietettä vähintään 500 000 kuutiota. Sellun valkaisussa käytettiin 28 vuotta alkuaineklooria, minkä jäämiä erityisesti vanhan läjitysalueen lietteessä mutta myös jätevesijärven lietteessä pohjimmaisena on varmasti.
Jätevesijärven perusteellinen puhdistaminen ja ennallistaminen osaksi Kemijokea, mikä se ennen on ollut, maksaa varmasti kymmeniä miljoonia. Mikäli noudatetaan EU:n ympäristölainsäädäntöä, niin aiheuttaja eli Stora Enso maksaa puhdistamisen ja ennallistamisen.
Lopullisen sellutehtaan lopettamisen ympäristöluvan käsittely on kesken. Alustavasta ympäristöluvasta ovat asian kaikki osapuolet valittaneet Vaasan hallinto-oikeuteen, mikä on Suomessa ympäristölupia käsittelevä alin oikeusaste. Lupaprosessin voi kuvitella kestävän vielä vuosia ja kiertävän läpi kaikki mahdolliset oikeusasteet EU:n tuomioistuimia myöten.
Koko Kemijärven sellutehtaan sulkeminen ja hävittäminen sekä koko pitkä prosessi monenlaisine rikkomuksineen osoittaa, että Stora Enso toimii häikäilemättömästi ihmisistä, ympäristöstä ja eri maiden laeista mitään piittaamatta. Hämmästyttävintä asiassa on se, että Suomen valtio ja sen omistama Kela omistavat yhdessä yhä suuren päätösvallan yhtiössä. Tuota päätösvaltaa ei jostain syystä ole haluttu tai osattu käyttää ihmisten parhaaksi.