Pistäpä käsi sydämelle lukija. Nukutko riittävästi? Paljonko nukkuvat lapsesi tai lapsenlapsesi? Kirjoittaja myöntää nukkuvansa pääsääntöisesti liian vähän, vaikka tietää sen olevan pahasta. Siksi en heitä tässä ensimmäistä kiveä, vaan yritän herätellä muitakin ajattelemaan aivohyvinvointia, josta puhuttiin tällä viikolla Pohjois-Pohjanmaan kuntapäivässä.
On syytä kysyä, miksi nukumme liian vähän. Vuorotyö on yksi selkeä syy univajeeseen, ja se vaikuttaa koko perheen unirytmiin. Mutta huolissaan tulisi olla myös lasten ja nuorten liian vähistä unista. Murrosikäinen tarvitsee 9 tuntia unta ja se ei onnistu, jos vielä iltakuuden jälkeen killitetään energiajuomia tai läppäri virittää aivoja vielä 23 aikaan illalla.
Meille on kasvamassa sukupolvi, joka uhkaa romahtaa ennen aikojaan, jos unta ei ole riittävästi. Aivot eivät yksinkertaisesti kestä jatkuvaa univajetta. Armeijan kutsunnoissa tämä näkyy jo järkyttävällä tavalla terveysongelmina. Muistihäiriösairauksia ilmenee jo viisikymppisillä.
Lumouduin taas kerran dosentti Matti Rimpelän tavasta esittää asioita, faktat seinälle ja kysymys, kuka tästä vastaa. Te vastaatte, älkää paetko vastuutanne kuntapäättäjät, hän jyrisi.
Kyse oli lasten ja nuorten hyvinvoinnista hyvin konkreettisella tasolla. Tietävätkö kuntapäättäjät, paljonko Suomessa käytetään rahaa vuodessa lasten ja nuorten hyvinvointiin? 10 miljardia euroa? Viilataanko säästöpuuhissa aina vain ehkäisevästä työstä, esimerkiksi perheen tukena olevista perhetyöntekijöistä? Vai onko niitä enää ollenkaan kaikissa kunnissa?
Rimpelä kertoi esimerkin Imatralta, jossa palkattiin kerralla kuusi uutta perhetyöntekijää ja lastensuojelun kustannukset alkoivat laskea jo seuraavana vuonna. Tärkein tulos oli kuitenkin, että perheet jaksoivat paremmin.
Uskallammeko oikeasti katsoa palvelujen sisältöjä vai teemmekö niin kuin aina ennenkin: viilataan vaan vähän johonkin suuntaan ja kauhistellaan erikoissairaanhoidon menojen jatkuvaa kasvua? Sehän sanotaan aina syyksi talousongelmiin, vaikka on vain seuraus siitä, että perustyö ei ole onnistunut.
Kinnulassa on onnistuttu pienentämään jo kolmena vuonna peräkkäin erikoissairaanhoidon menoja sillä, että pitkäaikaistyöttömyys poistettiin ja päihdekuntoutujia kohdellaan inhimillisesti. Ihmiset voivat paremmin. Ja kas kummaa näin on myös kunnan talous ollut jo vuosikausia plussalla.
En tiedä, miten kuntaministeri Virkkunen on nukkunut yönsä sen jälkeen, kun hän ajoi ilmeisesti kokemattomuuttaan satasta päin kalliota heittäessään uusia kuntarakennekarttoja tiedotusvälineille ennen kuin oli sopinut asioista hallituskumppaniensa kanssa.
Toivoisin, että puhuttaisiin välillä palvelujen sisällöistä eikä aina vain rakenteista. Vastaavatko nykyiset kuntapalvelut 2010-luvun jatkuvasti muuttuvia tarpeita? Ovatko ne todella ihmisiä varten vai tiukasti rajattuja tuotteita tilaajan kukkarossa? Olisiko vasemmistonkin mietittävä kuntavaaliteemoja uusin silmin? Onko jossain vasemmiston foorumi, jossa näitä pähkäillään? Nyt olisi aika jo aloittaa.
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.
uutiskirje 
