Biologi Jorma Keskitalon mukaan nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiatalous on tiensä päässä ilmastonmuutoksen ja öljyn hupenemisen vuoksi. Mutta mitä tilalle? Kaikissa vaihtoehdoissa on omat ongelmansa, hän toteaa torstaina ilmestyneessä teoksessaan Ihmiskunnan energiakriisi (Gaudeamus).
Keskitalo selvittää kirjassa ihmiskunnan energiantarpeen ja -tuotannon historian ja esittelee yleistajuisesti tulevaisuuden vaihtoehdot. Niitä ovat esimerkiksi aurinkoenergia, biopolttoaineet, tuuli-, vesi-, aalto- ja vuorovesivoima, keinotekoinen fotosynteesi sekä vetytalous. Mutta kaikissa on hyvien puolien lisäksi myös huonoja.
– Ihminen teknokulttuureineen on luontoa raskaasti kuluttava eliölaji, ja perusongelma syntyy juuri tästä, Keskitalo toteaa.
– Ihminen on mullistanut ja mullistaa kiihtyvällä vauhdilla maapallon elonkehää, jonka varassa hän on täysin itsekin.
”Helppoa korvaajaa ei ole”
Jorma Keskitalon mukaan yhtä aikaa ongelmatonta ja riittävän tehokasta vaihtoehtoa fossiilisille polttoaineille ei tunneta.
– Tutkimus ei ole löytänyt fossiilisille polttoaineille sellaista korvaajaa, joka olisi yhtä aikaa halpa, teknisesti helposti hallittavissa, kuluttaisi elinkaarensa aikana vain vähän energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja, ei aiheuttaisi kasvihuonekaasujen päästöjä eikä muitakaan päästöjä eikä kuormittaisi luonnonekosysteemejä, mutta tuottaisi suuret määrät energiaa ihmiskunnan tarpeisiin. Moni uusiutuva energialähde pystyy ilman laajoja ympäristövahinkoja täyttämään pienessä mittakaavassa muut ehdot, mutta ei viimeksi mainittua.
”Vapaa liikkuvuus tuo oravanpyörän”
Myös rakenteellisten syiden vuoksi ihmiskunta kuluttaa valtavasti ja järjettömästi energiaa, Keskitalo toteaa. Vallitsevan talousideologian johtotähti on jatkuvan talouskasvun lisäksi maailmankaupan vapaa liikkuvuus.
– Se pakottaa niin yksityiset ihmiset kuin yrityksetkin samaan oravanpyörään, josta on hyvin vaikea hypätä ulos.
Esimerkkinä vallitsevan ideologian tuottamasta hullunmyllystä Keskitalo kertoo nykyajan globaalitalouden tarkoittavan sitä, Suomesta Englantiin kuljetetaan kakkupohjia. Täsmälleen samanlaisia kakkupohjia kuljetetaan myös Englannista Suomeen. Tai kaloja viedään perattavaksi maapallon toiselle puolelle ja tuodaan samat kalat takaisin.
– Tällainen hullunmylly pyörii maapallolla tauotta. On välttämätöntä vähentää liikennekarusellia, lopettaa luonnonvarojen ja halpatyövoiman riisto sekä edistää paikallistuotantoa, mutta globaalitalous ei tee mitään näistä vapaaehtoisesti. Globaalitalouden säätely on tärkein keino ihmiskunnan energiatalouden järkevöittämiseksi, jos tuloksia halutaan nopeasti tai jos niitä ylipäätään halutaan, Keskitalo painottaa kirjassaan.
”Ydinvoima vain osaratkaisu”
Entä ydinvoiman lisärakentaminen, jota on alettu perustella ilmastonmuutoksella?
Keskitalo sanoo, että jos Kiina nousisi henkeä kohti laskettuna 20 vuodessa samaan energiankulutukseen kuin länsimaat ja kaikki energia tuotettaisiin ydinvoimalla, tarkoittaisi se uutta ydinvoimalaa joka toinen päivä. Tämä on mahdottomuus.
– Tämä kuvastaa sitä, että energia ylipäätään on ihmiskunnalle kohtalonkysymys, jossa ydinvoima voi kuitenkin olla enintään osaratkaisu.
Ihminen ja mikrobi
Kirjassaan Jorma Keskitalo näyttää luottavan ihmisen kykyyn ratkaista ongelmia:
– Vaikka tyydyttäviä vaihtoehtoja tulevaisuuden energiataloudelle on vaikeaa löytää, ihmislajin poikkeuksellisissa ominaisuuksissa on myös toivoa. Sama äly ja luovuus, jolla ihminen on tuhoamassa oman ja muun eliökunnan perustaa, voi lopulta kääntyä pelastukseksi, kunhan näitä ominaisuuksia käytetään ihmiskunnan hyväksi, hän sanoo.
Mutta:
– Onko mahdollista luoda sellainen energiatalous, jonka planeettamme elonkehä kestäisi ja joka turvaisi ihmisen säilymisen ja mielellään myös sivistyksen parhaat puolet? Lähtökohdat eivät ole hääppöiset. Ylipäätään lajeja on tullut ja mennyt; vain mikrobit ovat porskuttaneet läpi evoluution. Miksi ihminen olisi poikkeus?
Jääkö ihminen kaiken tuhoavaksi leimahdukseksi vai onko hän olemassa vielä tuhannen tai miljoonan vuoden kuluttua? Keskitalon mukaan juuri nyt eletään sitä kriittistä hetkeä, joka ratkaisee tämän kysymyksen väistämättä tavalla tai toisella.