Harmaasta taloudesta on kehittynyt maamme suuri riesa ja talouspoliittinen painajainen. Se koskettaa monia aloja, mutta pahiten rakennusalaa. Meno koskettaa myös monia ihmissuhteita ja luo epätasa-arvoa kaikkien kansalaisten, työläisten, toimihenkilöiden sekä yrittäjien keskuuteen. Pahinta on, että toiminta on tuomittavaa ja yhteiskuntavastaista, voidaan sanoa, että jopa rikollisuuden määritelmät täyttävää. Valtiolta jäävät verot saamatta, ennen muuta ulkomaalaisilta työntekijöiltä Suomeen ja heidän kotimaahansa. Kaiken mahdollisen hyödyn korjaavat pää- ja hämäräperäiset aliurakoitsijat. Maan hallitukselle tämä asia on velvoittava tehtävä saada korjausta aikaan kansakuntamme hyväksi.
Maamme poliittista keskustelua on hallinnut valtiontalouden huononeva tila ja puhuminen kestävästä kehityksestä sekä leikkauksista. Leikkauksien kohteisiin ei niinkään vielä ole rohjettu puuttua. Senkin aika tulee syksyn pimentyessä.
Pimeän talouden perkaamista ja rehellistä erittelyä peräänkuulutan. Mielestäni sitä on monen tasoista. Sieltä tavallisen kansalaisen auttamisen päästä, jota nimitetään myös vapaaehtoisauttamiseksi, en nimeäisi pimeän talouden harjoittamiseksi. Tämän tasoisten kansalaistemme tänä päivänäkin syyttämistä osallistumisesta pimeän talouden harjoittamiseen en voi hyväksyä, se on vain ihmisyyttä, johon verottajankaan ei tulisi kiinnittää kovin suurta huomiota.
uutiskirje 
