Lemmikkieläinten arvostus on kasvanut ja niiden hyvinvoinnista pidetään huolta lähes yhtä paljon kuin ihmistenkin. Lemmikeille tarjotaan kalliita leluja ja gourmetruokia, ne puetaan hienoihin vaatteisiin ja viedään kampaajalle, ja jos lemmikki on apean ja masentuneen näköinen, se kiidätetään eläinpsykiatrille – perheenjäsenen asemaan kohotetuilla lemmikkieläimillä on kaikki mitä muillakin perheenjäsenillä.
Lemmikkejä myös vaivaavat samankaltaiset elintasosairaudet kuin ihmisiäkin.
Monet laiskaa ja leppoisaa elämää viettävät lemmikkieläimet ovat alkaneet kärsiä liikalihavuudesta ja muista elintasosairauksista. Nykyään myös niiden jalostaminen on kiihtynyt, ja kun monet jalosukuiset muotovaliot astuvat näyttelykorokkeelta alas, ne vain vaivoin pystyvät liikkumaan ja taivuttamaan kehoaan.
Ihmissuhteiden korvaajia
Entinen Korkeasaaren johtaja Seppo Turunen paneutuukin lemmikkien kulissien takaiseen elämään ja löytää jalostamisen lisäksi lemmikkielämästä paljon muitakin epäkohtia. Turunen tarkastelee eläinten salakuljetusta, vieraslajien kulkeutumista maasta toiseen, lemmikkien päästämistä takaisin luontoon ja niiden aikaan saamia tuhoja ja niin edelleen.
Ongelman ydin on, että ihminen loi lemmikkieläimen jatkeekseen ja kuvakseen. Lemmikkejä ei hankita pyyteettömän eläinrakkauden vuoksi, vaan viihdytykseksi ja ihmissuhteiden korvikkeeksi kovassa ja yksinäisessä maailmassa.
Niinpä niitä voidaan huoletta päästää takaisin luontoon, kun niihin on kyllästytty. Luonnossa ne nälkiintyvät ja menehtyvät tai sitten ne alkavat lisääntyä holtittomasti, kuten joka puolella hyppivät kanit, ja pahimmassa tapauksessa levittävät tauteja sekä syövät muita lajeja sukupuuttoon.
Sairauksia jalostuksesta
Nykyään eläimiä on helppo hankkia netistä. Siellä on helppo harjoittaa myös harvinaisten ja uhanalaisten lajien salakauppaa.
Karmiva paradoksi on, että mitä harvinaisempi laji, sitä halutumpi se on ja sitä enemmän siitä ollaan valmiita maksamaan. Monille lemmikit ovatkin enemmän statussymboleita kuin eläviä ja tuntevia olentoja. Siksi niitä jalostetaan yhä pitemmälle ja kilpaillaan näyttelyissä siitä, kenen lemmikki saa parhaat pisteet.
Vähemmän kannetaan huolta siitä, että yhtä jalkaa jalostuksen kanssa kasvavat ja lisääntyvät lemmikkien sairaudet, kunnes jo liikkuminenkin tuottaa kipua ja kärsimystä.
Mitä sitten tehdä lemmikkien ja muiden eläinten aseman parantamiseksi? Turunen toteaa, että ihmisen tulisi mieluummin mennä metsään eläinten luo kuin rahdata niitä koteihinsa. Ylipäänsä luonnon suruton riistäminen johtuu paljolti siitä, että nykyihminen on vieraantunut luonnosta ja menettänyt kyvyn nauttia sen kauneudesta ja rauhasta.
Ongelmana on, että kaikkialle levittäytyvät kaupungit ovat työntäneet luonnon tieltään ja usein koskematonta luontoa täytyy tyytyä ihastelemaan kirjoista tai elokuvista.
Tavalliset ja ylieläimet
Ongelma onkin yhteiskunnallinen. Työelämän kova kiire ja kilpailu pakottavat tukahduttamaan hoivan ja hellyyden tarpeita, ja lemmikkejä hankitaan kompensoimaan tätä yhteiskunnallista epäkohtaa sen sijaan että suoraan yritettäisiin muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa.
Turunenkaan ei tee yhteiskunnasta laajempaa analyysia, mutta jalostuksen kohdalla hän pitää yksityistä koiran omistajaa vähemmän syyllisenä kuin koiran kasvattajia, koiranäyttelyitä suosivia ja niiden sääntöjä ylläpitäviä kennelyhdistyksiä ja -klubeja.
Tästä on helppo edetä laajempaan yhteiskunnalliseen analyysiin ja todeta, että eläinten jakaminen tavallisiin eläimiin ja jalostettuihin ylieläimiin heijastaa yleistä yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja pyrkimystä hierarkkisuuteen.
Seppo Turunen: Lemmikkielämää. Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. Gaudeamus. 206 sivua.
uutiskirje 
