Ilmastonmuutos kurittaa Bangladeshin rannikkoa

Char Nongolian kylä Bangladeshin alavalla rannikolla on saanut tuta ilmastonmuutoksen koko laajuudessaan: pyörremyrskyt, tulvat, sateen oikuttelun, pitenevät kuivuuskaudet ja suolaantuvan maaperän.

Kylän 40 000 asukkaalle ilmastonmuutos on tuonut loputtomia kärsimyksiä, ja niistä on pitänyt selviytyä omin avuin.

– Meillä ei ole enää mitään. Joki vei viimeisenkin maatilkkumme mennessään, Salma Khatum, 72, kertoo. Kansalaisjärjestöt kutsuivat hänet ja muut kylän naiset todistamaan kokemastaan Noakhalin kaupungista saapuneiden juristien muodostaman ”oikeusistuimen” eteen.

Toiveena on, että viesti saavuttaisi Etelä-Afrikan Durbanissa marraskuun lopulla alkavan YK:n ympäristökokouksen.

– Muutimme tänne yhdeksän vuotta siten Hatiyan saaren läheltä, kun joki vei vanhan kotitilamme. Sen jälkeen olemme kokeneet saman jo viisi kertaa, Arzu Begum, 35, sanoo. Hänen kymmenhenkinen perheensä asuu nyt bambumajassa joen partaalla.

Karja hukkui, maa suolaantui

Khadiza Akhtar, 24, alkoi miehineen rakentaa elämäänsä Char Nongoliassa viisi vuotta sitten. Viime vuoden tulvat ja joen aiheuttama eroosio tuhosivat unelman.

– Kolme lypsylehmää ja liuta ankkoja turvasivat tulomme, mutta kaikki katosivat tulvan mukana, Akhtar kertoo.

– Vielä 15 vuotta sitten mieheni ansaitsi noin 250 euroa satokaudelta riisistä, jota viljelimme vuokramaalla. Maan suolaantuminen pakotti lopettamaan viljelyn, ja nyt elämme kädestä suuhun, Rumani Akhtar, 27, jatkaa.

– Montako kertaa kärsimyksemme vielä toistuu? Kolmen vuoden aikana olen menettänyt kaikki tavarani kahdeksan kertaa. En kestä enempää, Jannatul Ferdous, 26, itkee.

Hän asuu kahden tyttären ja miehensä kanssa joen lähellä. Kalastuksella elänyt perhe kituu nyt köyhyydessä.

– Kukaan ei ole kiinnostunut kurjuudestamme. Tämä paikka on helvetti, Shumi Akhtar vahvistaa.

Hallitsematon sää

Char Nongolia tunnettiin aiemmin tiheistä metsistään, nyt jäljellä on vain puuttomia lietesaarekkeita. Harva viljelee enää mitään, vaikka jokivarren maa on hedelmällistä.

Alueen asukkaat pärjäsivät vuosisatojen ajan syklonien, tulvien ja kuivuuden kanssa, mutta sääilmiöiden kiihtyvä tahti ja voima on ylittänyt sopeutumiskyvyn rajat.

– Lapsuudessani lämpötila ei heilahdellut äärimmäisyyksiin emmekä kokeneet kuivuutta tai sumuja, Nurul Islam, 74, muistelee.

Seudun joissa oli ennen runsaasti makeanveden kalaa, jota tultiin ostamaan pitkien matkojen päästä.

– Myimme tonnikaupalla kalaa, ja rahaa tuli. Nyt saalit jäävät niukoiksi, sanoo Syed Abdullah, 68, joka on siirtynyt kalastamaan merellä.

Apu viipyy

Seudun miehet ovat lähteneet Chittagongin satamakaupunkiin työnhakuun ja jättäneet naiset oman onnensa nojaan. Edes Bangladeshin kuuluisat mikrolainajärjestöt eivät ole tulleet avuksi.

Johtava aluevirkamies Sirajul Islam lupaa asukkaille pian ruokakuponkeja. Hän sanoo myös pyytäneensä rahaa metsityskampanjaan, jolla torjuttaisiin eroosiota.

Aiemmat lupaukset metsityksestä ja tulvavalleista ovat kuitenkin täyttämättä.

Tilanne rannikolla on epätoivoinen. Bangladeshin apulaisympäristöministeri Hasan Mahmud myönsi hiljan, että liki 30 miljoonaa ihmistä joudutaan siirtämään pikapuoliin turvaan.

YK:n ilmastonmuutospaneeli IPCC ennustaa, että nykytahdilla 17 prosenttia Bangladeshista katoaa mereen vuoteen 2050 mennessä. Se tietää pakkomuuttoa sadoille miljoonille.