Maailman ja ihmisten käy huonosti – vai käykö? Teoksen nimi Huonosti käy maan tarjoaa mustempia pilviä kuin itse teksti. Amerikkalaisen sosialidemokraatin Tony Judtin persoonalliset pohdinnat työntyvät eteenpäin voimalla, joka perustuu uskoon ihmisten kykyyn tavoittaa vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Judt luottaa nuorisoon.
Kirjan pääasiallinen anti koostuu maailman nykyisen tilan kuvauksesta ja analyysistä sekä sen pohdinnasta, miten länsimaisten yhteiskuntien pitäisi mennä eteenpäin. Judt myöntää, että tehtävät ovat erittäin haastavia: monesta eri syystä ei ole kovin palkitsevaa pohtia epäoikeudenmukaisuuksien perimmäisiä syitä ja ehdottaa sitä, miten ongelmat ratkaistaan.
Kirjoittajan pohdinnat sosialidemokratian mokista on helppo sivullisenkin allekirjoittaa. Aivan oikein Judt tekee selväksi, että Tony Blairin kaltaiset poliitikot työnsivät sd-rattaita allikkoon. Jopa monet sosiaalisesti ajattelevat porvarit ovat olleet toimissaan inhimillisempiä.
Amerikkalainen näkökulma ravitsee kirjaa: Judt osaa verrata asioiden tilaa ja kehitystä Atlantin molemmilla puolilla. Hänellä on myös globalisaatiosta viisasta sanottavaa. Hän huomauttaa, että kuvitelma valtioiden korvautumisella jollakin ihmeaineella (globalisaation vaikutuksesta) on paljastunut keisarin uusiksi vaatteiksi. Kansainväliset suuryritykset eivät ole kuin maapallon pinnalla ravinteita imevä ilmiö, se ei tee valtioita tarpeettomaksi. Ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen on edelleen valtioiden ja siis poliitikkojen vastuulla.
Judtin näkökulmista monet ovat ajatuksia herättäviä. Esimerkkinä esitetty rautateiden asema koko yhteiskuntaa palvelevana toimijana panee ajattelemaan, että kaikkea ei todellakaan voi yksityistää – tai jos voidaankin, niin seuraukset voivat jotain aivan muuta kuin mitä yksityistäjät itsekään kuvittelivat.
Marxia kirjoittaja ei ole lukenut kovin luovalla tavalla, sen sijaan lempisiteerattua John M. Keynesiä huolellisemmin. Tässä ei olisi huomautettavaa muutoin, mutta kyllä 2000-luvun kapitalismi- ja markkinatalousarvioinneissa on 1800-luvun sosialistisilla tutkijoilla edelleen vahva paikkansa. Maailmaahan ei ole luotu tässä ja nyt. Kuten Judt itse huomauttaa, emme saisi unohtaa sitä, miten tähän kaikkeen on tultu.
Tony Judt sai saneltua kirjansa tekstin hieman ennen kuolemaansa keväällä 2010. Siinä on äänenpainoja, joiden kuvittelen elävän tämän hetken mielenosoitusten kylteissä eri puolilla Yhdysvaltoja. Suuryritysten vapaa mellastus, kuvittelu että vain markkinavoimat ratkaisevat asiat sekä tuloerojen jatkuvan kasvun mukanaan tuomat ongelmat huolettavat kirjoittajaa.
Judt varoittaakin jatkamasta politiikkaa, jolla harkitsematon yksityistäminen, suuryritysten mellastava globaali valta ja tuloerojen kasvu saavat jatkua. Yhdysvaltojen mielenosoituksissa on tuotu esiin tuloerojen tasoittamista, suuryritysten ja pankkien vallan rajoittamista sekä paikallisten yritysten merkitystä vaihtoehtona globaaleille riistäjille.
Judtin pohtiva ja siksi esimerkillinen näkökulma antaa virikkeitä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Uuden testamentin Galatalaiskirjettä mukaillen: ”Ei tässä ole amerikkalaista, eurooppalaista eikä aasialaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä köyhyydessä ja rikkaudessa, taloudellisen ja muun hyvinvoinnin jakamisen suuressa vaikeudessa”.
Tony Judt: Huonosti käy maan. Tutkielma nykyisestä surkeudestamme. Suomennos Petri Stenman. Like Kustannus Oy 2011. 235 s.
uutiskirje 