Latinalaisessa Amerikassa asevoimat ovat useimmiten olleet edistyksen, rauhan ja vapauden este. Siksi olen vedonnut Haitin presidenttiin Michel Martellyyn, että hallitus harkitsisi uudelleen päätöstään palauttaa maahan armeija.
Suurimmassa osassa maailmaa, ja varsinkin Latinalaisessa Amerikassa, juuri armeija on polkenut ihmisoikeuksia. Käsky pidättää opiskelijoita ja taiteilijoita tuli kenraaleilta, ja seurauksena oli verilöyly. Viattomia selkään ampuneet olivat sotilaita. Latinalaisen Amerikan asevoimat ovat parhaimmillaankin aiheuttaneet valtavia kustannuksia. Pahimmillaan ne ovat jatkuvasti horjuttaneet demokratiaa.
Haitissa valmisteltu laki puolustuksesta ja kansallisesta turvallisuudesta lähtee oletuksesta, että maan arvokkuus ja suvereenisuus palautuu armeijan mukana. Se on kuitenkin tarpeetonta. Haiti voi taata sisäisen turvallisuutensa hyvin varustetuilla ja ammattitaitoisilla poliisivoimilla. Armeija, joka ei pärjäisi naapureiden sotavoimille, ei lisää Haitin turvallisuutta mitenkään.
Varustelu vie kehitysrahat
Haiti, Guatemala ja Nicaragua ovat Latinalaisen Amerikan maista alinna YK:n Inhimillisen kehityksen indeksissä. Mailla on muutakin yhteistä: ne ylläpitävät tai -pitivät vahvoja asevoimia ja leikkasivat sosiaalimenoja, etenkin koulutuksesta ja terveydenhoidosta.
Haitin puolustuslain toteuttamiseen tarvitaan 95 miljoonaa dollaria (73 miljoonaa euroa). Rahat pitäisi sijoittaa lasten koulutukseen ja terveyteen, demokraattisten laitosten vahvistamiseen ja haitilaisten sekä kansainvälisen yhteisön luottamuksen palauttamiseen.
Kotimaani Costa Rica on Haitin tavoin pieni valtio. Trooppinen ilmasto altistaa sen hurrikaaneille ja muille luonnonkatastrofeille. Costa Rica on kuitenkin 69. sijalla YK:n 189 maan indeksissä, kun Haitin sijaluku on 145. Nyt syntyvän lapsen eliniän odote on Costa Ricassa 79,1 vuotta ja Haitissa 17,4 vuotta vähemmän.
Maiden välillä on räikeä ero koulutuksessa: kouluvuosien määrässä, oppiainevalikoimassa sekä uuden tekniikan käytössä. Kunnon koulutus parantaa väestön työnsaantia merkittävästi.
Rauhaa ja vaurautta
Costa Rican naapurina oli aikanaan diktatuuri sekä etelässä että pohjoisessa, ja konetuliaseiden ääni kantautui rajojen yli. Aseistautumisen sijasta Costa Rica kuitenkin taisteli Keski-Amerikan rauhan puolesta. Emme tarvinneet asevoimaa, vaan demilitarisoidun valtion aseman, joka mahdollisti kanssakäymisen kaikkien konfliktin osapuolten kanssa.
Perustamani Arias Foundation for Peace and Human Progess -säätiön kautta olin aktiivisesti mukana keskustelussa, joka johti Panaman asevoimien lakkauttamiseen 1994. Costa Rican ja Panaman raja on siitä lähtien ollut maailman rauhallisin. Maiden taloudet ovat alueen menestyvimpiä, sillä aseistuksesta säästyvä raha käytetään koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Haiti päätti 1995 lakkauttaa asevoimat ja lopettaa toistuvat vallankaappaukset. Olen siitä asti vedonnut rikkaisiin maihin, jotta ne eivät hylkäisi Haitia, vaan mitätöisivät maan velat ja tukisivat sitä. Haiti päättää itse omista asioistaan, mutta asevoimien palauttaminen olisi virhe.
Haitin arvokkuus palautuu, kun kaikki sen lapset ja nuoret voivat katsoa toiveikkaina tulevaisuuteen.
Óscar Arias Sánchez oli Costa Rican presidentti 1986–1990 ja 2006–2010. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon 1987.
uutiskirje 
