Henning Mankell menee Afrikka-romaaniensa kanssa entistä syvemmällä kohteeseensa.
Likainen enkeli ei ole mikään jatkoteos hänen aikaisempiin tuon maanosan ihmiskohtaloista kertovaan sarjaansa (Tulen salaisuus 2008 Tulen arvoitus 2009 ja Tulen raivo 2010). Tekotavassa ja kirjan lähtökohdissa on kuitenkin paljon samaa. Mankell on saanut vihiä jostain häntä liikuttaneesta aiheesta ja on rakentanut tiedonjyväsistä tutuksi tulleilla taidoillaan kiehtovan tarinan.
Viime vuosisadan alun pohjoisruotsalaisessa kylässä joutuu äiti ajamaan tytärkatraansa vanhimman pois kotoa. Ruokaa ei riitä kaikille.
Muutama vuosi – ja Hannasta on tullut ilotalon omistaja Afrikassa, Lourenco Marquesissa eli nykyisessä Mosambikin pääkaupungissa Mabutossa. Hän lähti kokkina Australiaan rahtia vievään laivaan. Hän avioituu siellä, hautaa aviomiehensä mereen ja karkaa laivasta tuntemattoman afrikkalaisen kaupungin satamassa. Eikä kauaakaan, kun hän on bordellia pitävän miehen vaimo. Bordellin omistaja hänestä tulee, kun mies kuolee aviovuoteessa.
Tarina on niin mielikuvituksellinen, ettei siinä uskoisi olevan toden häivääkään. Tositapahtumiin sekin kuitenkin nojautuu.
Mankell kertoo kirjan lopussa kuulleensa kirjailijaystävältään Mabuton vanhoista siirtomaa-aikojen asiakirjoista, joihin tämä oli tutustunut. Niissä mainittiin bordellia johtaneesta naisesta – missäpä muualla kuin verotilastoissa.
Mitään tietoa naisen alkuperästä – ruotsalaisuutta lukuun ottamatta – asiakirjoista ei löytynyt, ei myöskään mihin tämä katosi. Siinä oli kirjailijan tilaisuus.
Mankellin käsissä syntyi todella karu tarina. Siirtomaavallan raakuudet pursuvat kirjan sivuilta. Juopa oli suuri. Musta ei ollut valkoisten silmissä ihminen. Ainoa arvo oli mustalla naisella, joka tyydytti valkoisen tarpeet bordellissa. Alkuasukkaalle sai tehdä mitä vain, mutta jos tämä astui poikkiteloin jäi se hänen viimeiseksi teokseen.
Hanna oli lähtöisin köyhistä oloista ja hänen on vaikea hyväksyä näkemäänsä, että jossain ihmistä kohdellaan vielä huonommin kuin häntä aikaisemmassa elämässään. Yksin outoon maailmaan joutuneella nuorella valkoisella naisella ei kuitenkaan ole edellytyksiä muuhunkaan.
Hän joutuu sopeutumaan. Sitä odottavat häneltä myös oloihinsa alistuneet mustat. Mankell on taitavimmillaan kuvatessaan prosessia, jonka läpi Hanna käy. Miten siinä lopulta käy – senkin kirjoittaja nitoo mestarillisesti.
Henning Mankell: Likainen enkeli. Suomentanut Kari Koski. Otava 2011. 507 sivua.
uutiskirje 