Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) sai aikaan kuhinan maanantaina toistaessaan jo jokin aika sitten tekemänsä ehdotuksen, jonka mukaan nyt olisi sopiva hetki muuttaa kilometrikorvauskäytäntöjä.
Työntekijän omalla autollaan tehdyistä työmatkoista saama kilometrikorvaus on pysynyt vuosikaudet periaatteessa samanlaisena, vain korvauspennit ja -sentit ovat muuttuneet. Vuosien mittaan kuitenkin niin autokanta, tiet kuin julkinen liikennekin ovat muuttuneet – ja työelämä. Ruuhka-Suomessa julkista liikennettä on lisätty niin rauta- kuin maanteilläkin. Omaa autoa ei aina työmatkoilla tarvita, vaikka se voi mukavammalta tuntuakin.
Suurin muutos on tapahtunut haja-asutusalueilla, joissa monin paikoin julkinen liikenne on vähentynyt rajusti tai jopa tyystin loppunut. Näillä alueilla henkilöautoista on niin työmatkakäytössä kuin yksityisliikenteessäkin tullut välttämättömyys.
Oman auton käyttö työmatkoilla ei olekaan yksiselitteinen asia. Asiassa on monia puolia. Systeemin muutosta on syytä miettiä tarkkaan, ettei mennä ojasta allikkoon. Muutoksen tarvetta selvästikin on ja siksi perusteellinen keskustelu on tarpeen.
Muutoksen tekeminen ei ole helppoa, sillä niin monilla on oma etukin kyseessä. Saattaa olla jopa niin, että jotkut maksattavat oman autonsa saamillaan kilometrikorvauksilla ja toisilla taas kaikki ”omat ajot” kustannetaan työmatkoista saatavilla korvauksilla. Ei kai tämä ole järjestelmän tarkoitus?
Autoliiton mukaan kilometrikorvaus perustuu auton käytöstä aiheutuviin todellisiin kustannuksiin, joiden perusteet arvioidaan vuosittain. Aukkoja on tässäkin perustelussa. Kuinka ”todelliset kustannukset” pystytään – eri oloissa ja erilaisilla autoilla – tulkitsemaan objektiivisesti?
Kyllösen lähtökohta on oikea, kun hän ehdottaa, että työmatkojen kilometrikorvaukset porrastettaisiin joukkoliikenteen toimivuuden perusteella. Kuinka se toteutettaisiin käytännössä, onkin jo monimutkaisempi asia. Väistämättä joudutaan rajanveto-ongelmiin. Esimerkiksi Helsingin kaupungin sisälläkin on alueita, joihin julkisilla kulkuneuvoilla paikasta A paikkaan B normaali matka voi kestää tunnin tai jopa kaksi, kun henkilöautolla aikaa kuluu alle puoli tuntia.
On myös useita aloja, joissa matkakorvauksiin liittyy myös verolainsäädäntöön ja työehtosopimuksiin liittyviä määräyksiä ja ehtoja.
lehti 