Presidentinvaalikeskusteluissa on korostettu paljon vapauden käsitettä ja onkin hyvä, että vapaudesta keskustellaan. Meidänkin hyvinvointivaltiossamme toiset ovat vapaampia kuin toiset. Toiset meistä ottavat vapauden heille kuuluvana oikeutena mutta kieltäisivät sen samalla toisilta.
Vapaus on kuitenkin kaikille sama ja yhtäläinen perusoikeus. Vapautemme sokaisemina olemme menneet niinkin pitkälle, että onnellisuuden ja hyvinvoinnin tavoittelumme on saanut meidät unohtamaan velvollisuutemme. Kuitenkin kaikkien meidän tulisi muistaa, että vapaus tuo aina mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia.
Mielipide- ja sananvapaus ovat kiistämättömiä, mutta antavatko ne meille todella oikeuden vihata ja lietsoa vihaa muutenkin jo kriisissä olevaan yhteiskuntaamme? Eikö meidän tulisi rakentaa sen sijaan, että hajotamme?
Viha ei kuulu moneenkaan ideologiaan, mutta lähimmäisenrakkaus kuuluu. Sen sijaan, että yrittäisimme ymmärtää erilaisuutta, vihaamme sitä ja tuomitsemme sen.
Homoseksuaalisuus ”erilaisuutena” on korostunut näissä vaaleissa, paljolti perussuomalaisten puheissa. Eikö homoseksuaaleja vihaavalla ole velvollisuus hyväksyä heidät samalla tavalla kuin homoseksuaalit hyväksyvät heterot? Mitä väärää homoseksuaalisuudessa loppujen lopuksi on? Miten se loukkaa ketään?
Antiikin aika, jota pidetään länsimaisen sivistyksen kehtona, oli hyvin homoseksuaalinen. Kirkko, joka on kautta aikojen sivistänyt ihmisiä, on ollut ja on varmasti tänä päivänäkin hyvin homoseksuaalinen, vaikka oma valtionkirkollinen suuntaumuksemme ei olisikaan.
Luonto, jonka kunnioittaminen on aina ollut ihmiselle tärkeää, on täynnä monimuotoisuutta. Olemmeko me ruokaketjun huipulla tulleet niin sokeiksi, että olemme unohtaneet ne perusasiat, jotka tekevät tästä Telluksesta erikoisen ja kauniin? Eikö olisi aika meidänkin myöntää, ettemme ole aina oikeassa ja että vapaus kuuluu kaikille, ei vain länsimaalaisen kulttuurin stereotypioille?
uutiskirje 
