”Venäjä, Venäjä, Venäjä”, määritteli puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) 2007 Suomen turvallisuushaasteet. Siitä nousi aikamoinen melu. Venäjän sanoo myös Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala, 38, olevan Suomen kovin haaste – vaikkei viittaakaan Häkämiehen lausuntoon.
– Venäjä-suhteet on viime kädessä ehkä Suomen polttavin kysymys.
– Kun sanon, että Venäjä on Suomelle edelleen ongelma, tarkoitan, että se on eri tavalla ongelma kuin aiemmin. Se ei sillä tavalla uhkaa Suomen olemassaoloa kuin aiemmin. Se ei ole semmoinen mörkö-Venäjä enää.
Silti Haukkala nimeää ongelmiksi talous- ja ulkopoliittisten haasteiden lisäksi myös usein esillä olleet ikävät Venäjään liittyvät käytännöt, kuten järjestelmällisen rikollisuuden, harmaan talouden ja korruption.
– Toisaalta haasteet liittyvät siihen, että Venäjä on itse aika tavalla perinteinen toimija. Sen takia Venäjän läheisyys pitää Suomeakin kiinni vanhoissa kysymyksen asetteluissa ja peloissa. Se ei ole mielestäni enää perusteltua eikä oikeastaan edes toivottavaa, kun ajattelee, mitkä ihmiskunnan yhteiset haasteet ovat ja mitä kysymyksiä meidän tulisi pohtia.
Haukkala on tehnyt poleemisen kirjan Suomen muuttuvat koordinaatit (Gummerus 2012), jossa pohditaan Suomen kansainvälistä asemaa muuttuvassa maailmassa. Koordinaateista tärkein on kiinteästi Moskovassa.
Ei sinisilmäinen eikä turhan negatiivinen
Haukkala teroittaa, että suhteissa Venäjään ei saa olla liian sinisilmäinen muttei turhan negatiivinenkaan. Liika sinisilmäisyys voi houkutella Venäjää hyväksikäyttöön ja jopa rajojen loukkauksiin. Liika negatiivisuus taas voi ruokkia hysteriamaista pelkoa, joka muuttuu helposti itseään toteuttavaksi ennusteeksi.
Haukkala kieltää, että Venäjä olisi nykyolosuhteissa Suomelle sotilaallinen uhka. Silti hän sanoo, että vanha viholliskuva on syvällä suomalaisissa. Keskustelu puolustusvoimien supistuksista on kuitenkin herättänyt Haukkalassa toiveita asennemuutoksesta.
– Supistuksiahan vastustetaan itse asiassa aluepoliittisilla argumenteilla. Meille puolustusvoimat ei olekaan enää kone, jolla pidetään ryssä loitolla vaan itse asiassa se, millä pidetään globalisaatio loitolla tietyllä tavalla.
Suomen turvallisuuspoliittinen uhka Venäjän puolelta asettuu Haukkalan mukaan suurempiin mittasuhteisiin, joissa Venäjä joutuu poliittisten keinojen pettäessä sotilaalliseen konfliktiin suurten eurooppalaisten toimijoiden kanssa.
– Silloin en näe mitään keinoa Suomelle pysytellä sen konfliktin ulkopuolella. Sillä ei ole mahdollisuutta piiloutua puolueettomuuden taakse. Luulen, että se on ollut aina illusorinen optio. Kylmänsodan puolueettomuus toimi tavallaan sen takia, ettei sitä rahastettu koskaan.
Haukkala kuitenkin epäilee, että suomalaiset uskovat vielä, että voisivat jotenkin olla puolueettomia.
Muodollisella Nato-jäsenyydellä ja yhteistyöllä ei juuri eroa
Eipäs–juupas -puheeseen Natosta Haukkala ei halua ryhtyä. Hän sanoo, että nykyistä pitkälle vietyä Nato-yhteistyötä pidetään hyvin laajalti järkevänä.
– Suomi on käytännöllisesti katsoen liittoutunut. Jos katsoo Venäjänkin sotilassuunnittelua, niin eihän Suomi ole mikään valkoinen läntti kartalla vaan kyllä se on Nato-väreillä maalattu Suomi niissä kartoissa.
– Ehkä olisi rehellisempää olla Nato-jäsen, koska käytännössä me ollaan munaskuita myöten liittouduttu lännen kanssa.
Haukkala näkee jäsenyyden tavallaan demokratiakysymykseksi. Kansa ei halua jäsenyyttä.
– En tiedä, onko meitä sitten huijattu, kun kansa on yhtä mieltä ja kaikki asiat on kuitenkin tehty tavallaan päinvastoin.
Sinänsä Haukkala näkee Nato-kortin merkityksen vähentyvän koko ajan. Siitä kielivät esimerkiksi sotilaallinen valvonta- ja harjoitteluyhteistyö Pohjoismaiden ja Baltian maiden välillä. Siinä liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi ovat yhteistyössä Nato-maiden kanssa.
Laajempi Hiski Haukkalan haastattelu julkaistiin Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 2.3. Oiva Björkbackan arvio Haukkalan kirjasta tulee KU:n verkkolehteen huomenna.
lehti 