Työelämän roolijako pitää yllä epätasa-arvoa
Suomalainen työelämä on Mäenpään mukaan jakautunut jyrkästi miesten ja naisten töihin ja heijastuu suoraan palkkaeroihin. Naisten työt ovat lähtökohtaisesti heikommin palkattuja aina johtajatasolle asti. Naisia kohtaa työelämässä Mäenpään mukaan myös miehiä hitaampi urakehitys.
Tavoitteeksi tulee Mäenpään mielestä asettaa, että jokaisella tytöllä ja pojalla on mahdollisuus rakentaa uraansa työelämässä omien taipumustensa ja halujensa pohjalta ilman ennalta asettuja roolimalleja.
Ongelmallinen vanhempainvapaamalli
Naistenpäiväntilaisuuden paneelikeskustelussa teemana olivat roolimallit. Keskustelussa nähtiin perinteisen roolimallin naisesta huoltajana ja miehestä perheen taloudesta pääasiallisena vastuunkantajana heijastuvan epätasa-arvona myös työelämässä.
Roolimallien arveltiin ohjaavan myös naisia käyttämään 98 prosenttia perhevapaista.
Tutkija Hanna Ylöstalo Tampereen yliopistosta kannatti 6+6+6-mallia ohjaamaan miehiä perhevapaiden käyttäjiksi, vaikka näkikin mallissa myös ongelmia. Yksi sellainen on hänen mukaansa se, ettei se perustu vapaaehtoisuuteen vaan pakkoon.
Mallissa kuusi kuukautta vanhempainlomaa olisi yksin äidin käytössä ja toiset kuusi isän. Viimeiset kuusi kuukautta perhe voisi sopia keskenään.
Tulva-lehden päätoimittaja Atlas Saarikoski piti mallia huonona. Se perustuu hänen mukaansa vanhentuneeseen näkemykseen perinteisestä heteroydinperheestä, eikä huomioi perheiden monimuotoisuutta.
Myös Miessakit ry:n toiminnanjohtaja Tomi Timperi kannatti 6+6+6-mallia. Hän huomautti Saarikoskelle, etteivät vain sukupuoliset ja muut vähemmistöt tarvitse tukea. Myös enemmistöt tarvitsevat tukea tasa-arvoisempien käytäntöjen omaksumiseen.
Feminismi auttaa!
Saarikoski palautti huomautuksen toteamuksella, että enemmistö on enemmistö juuri vääristyneiden roolimallien seurauksena, joita 6+6+6-malli tukee.
Kaikista ongelmista huolimatta Ylöstalo sanoi voivansa olla jossain määrin tyytyväinen tasa-arvokehityksen suuntaan. Ainakin isyys on muuttunut ja edelleen muuttumassa hyvään suuntaan.
Samaan mieltä oli Timperi. Hän kehotti tekemään tasa-arvotyötä positiivisella asenteella ja hymyssä suin.
Atlas Saarikoski ei nähnyt kehityksessä juurikaan hyvää. Timperille hän huomautti, että naisia on kehotettu hymyilemään jo aivan tarpeeksi.
– Enää yhtään ei tarvitse hymyillä, hän sanoi.
Tasa-arvon toteuttamiseksi Saarikoskella oli esitettävänään tepsivä lääke: feminismi.
uutiskirje 
