Julkisen talouden liikkumavaran kaventuessa myös ilmastopolitiikalta edellytetään parempaa kustannustietoisuutta. Syke selvitti, millaisia ilmastotoimia julkisen vallan kannattaa rahoittaa, jotta vaikutukset olisivat mahdollisimman suuret.
Osa toimista on jo nyt yrityksille ja kotitalouksille taloudellisesti kannattavia. Tällaisiksi toimiksi tuoreessa raportissa listataan esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, öljylämmityksestä luopuminen ja sähköautoihin siirtyminen.
– Kaikki kannattavatkaan toimet eivät etene itsestään. Niitä voidaan vauhdittaa esimerkiksi rahoitusrajoitteita purkavilla rahoitusmalleilla, kuten edullisilla lainoilla ja valtiontakauksilla, sanoo erikoistutkija Santtu Karhinen Sykestä.
Raportti painottuu taakanjakosektoriin eli EU:n päästökaupan ulkopuolelle jääviin aloihin, joita ovat esimerkiksi maatalous, työkoneet ja jätehuolto. Maankäyttöä (LULUCF) käsitellään omana sektorinaan.
Taakanjakosektorilla vastuu sitovien kansallisten tavoitteiden saavuttamisesta on suoraan valtiolla. Ellei Suomi onnistu vähentämään päästöjään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, päästökiintiöitä joudutaan ostamaan muilta mailta.
Kosteikkoviljely ja latausinfra
Yksinomaan markkinaehtoisesti kestävyysmurros ei etene riittävän nopeasti ja kattavasti. Julkista valtaa tarvitaan paitsi sääntelyyn, myös jakamaan vauhdittamaan yksityisiä investointeja ja jakamaan riskejä.
Karhinen painottaa myös ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta.
– Se on elinehto ilmastopolitiikan hyväksyttävyydelle, etteivät kustannukset ja riskit kohdistu liikaa tietyille toimijoille yhteiskunnassa, hän toteaa.
Julkisen rahoituksen vipuvaikutus on merkittävä investoinneissa, jotka eivät vielä ole markkinaehtoisesti kannattavia, mutta joissa on suuri päästövähennyspotentiaali.
Päästöjä on mahdollista leikata huomattavasti esimerkiksi muuntamalla turvepeltoja kosteikkoviljelyyn, sähköistämällä raskasta liikennettä ja työkoneita sekä laajentamalla latausinfrastruktuuria.
Syken mukaan teollisuuden päästöjen vähentäminen, vihreän vedyn tuotannon käynnistäminen ja sähköjärjestelmän kehittäminen edellyttävät konkreettisia ja toisiaan täydentäviä ohjauskeinoja. Esimerkiksi investointitukia tulee kohdistaa uusiin teknologioihin ja päästöhinnoittelua vahvistaa.
Satojen miljoonien eurojen vaje
Ympäristöministeriö on hyödyntänyt Syken kustannustehokkuuslaskelmia tuoreessa raportissaan, joka antaa tilannekuvan ilmastorahoituksesta ja esittelee keinoja taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi.
– Suomen ilmastotavoitteisiin pääseminen edellyttää, että julkinen rahoitus mobilisoi yksityistä rahoitusta ja toisaalta pienentää investointien riskejä yrityksille, kunnille ja kotitalouksille, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Miia Berger.
Berger kertoo ilmastotoimien rahoitusvajeen olevan tällä hetkellä noin 435 miljoonaa euroa. Laskelmissa ei ole huomioitu verohelpotuksia tai valtionyhtiöiden tarjoamaa lainoitusta.
Viime vuosina suhteellisesti suurempi osuus ilmastorahoituksesta on suunnattu energiaan. Muun muassa rakennusten erillislämmityksen ja liikenteen rahoitusta on vähennetty.
Bergerin mukaan leikkaukset ovat osuneet esimerkiksi latausinfrastruktuurin kehittämiseen ja maatalouden kansalliseen ilmastorahoitukseen.
uutiskirje 
