Täällä on Kristianiassa asuva narkkarihuora, jolla on vittu täynnä heroiinia, huutaa poliisi kollegalleen.
He syyttävät syytöntä Rosa Liksom -nimistä kirjailijaa Rosa Liksomin kirjoittamassa novellissa Kiitti vitusti.
Lukija järkyttyy ja pohtii tapahtuiko kaikki Rosa Liksomille.
Mainoskuvastossa nainen on pilkottu palasiksi ja ruumiinosat valjastettu osaksi markkinointikoneistoa.
Mutta onko sillä väliä? Onko väliä kenelle mitäkin tapahtui, kysyvät antologian kirjoittajat.
Sillä kaikki, mistä kirjassa kirjoitetaan, on tapahtunut. Jollekin naiselle, jossain, joskus. Ja kaikkea tätä tapahtuu, nytkin juuri, jollekin, jossain.
Pikkutyttöä piestään, 13-vuotiasta houkutellaan riisumaan nettikameran edessä. 15-vuotias huoritellaan hiljaiseksi, kohtelustaan kertova kiepautetaan syylliseksi. Pomo puristaa alaistaan rinnasta, poikaystävä raiskaa eroa haluavan.
– Itselläni on 800 julkista tuomioselostetta tietokoneellani. Kaikki tositapahtumia, joita on käsitelty oikeudessa. Sanoisin, että kaikki mistä kirjassa kirjoitetaan, on tapahtunut, toteaa Amnestyn Pia Puu Oksanen teoksen julkistamistilaisuudessa.
– Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö läpäisee koko yhteiskunnan. Todennäköisesti kaikilla tässä huoneessa on siitä kokemuksia ja silti tuskin näymme noissa tilastoissa, joita artikkelini käsittelee.
– Eikä kyse ole pelkästään raiskauksista ja fyysisestä väkivallasta vaan myös sanojen tasolla tapahtuvasta vallankäytöstä ja rajojen ylittämisestä, huomauttaa kirjan päätoimittaja, kirjailija Katja Kettu.
Tilastot eivät kerro kaikkea
Pia Puu Oksanen latelee artikkelissaan tilastofaktaa, vaikka onkin sitä mieltä, että kyse on muustakin kuin rikosoikeudellisesti todennettavissa olevasta väkivallasta.
– Seksuaalisen vallankäytön purkaminen tarvitsee tuekseen jotain muuta kuin tilastotiedettä.
Naisiin kohdistuvan seksuaalisen vallankäytön ymmärtäminen ihmisoikeusloukkaukseksi vaatii ilmiön ristiinvalaisemista vallitsevissa yhteiskunnallis-kulttuurisessa kontekstissa, Oksanen kirjoittaa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on osa sukupuolijärjestelmään juurtuneiden valtaerojen tuottamaa todellisuutta. Sen muita osia ovat esimerkiksi palkkasyrjintä naisvaltaisilla aloilla ja hoivavastuun kasautuminen naisille.
Oksanen nivoo artikkelissaan seksuaalisen vallankäytön osaksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Se on häneen mukaansa sateenvarjo, jonka alle mahtuu laaja kirjo erilaisia väkivallan muotoja ihmiskaupasta tyttöjen sukuelinten silpomiseen, seksuaalisesta väkivallasta pakkoavioliittoihin.
Bimbojen äidit, toivossa väkevät
Pimppini on valloillaan -antologia koostuu kuudesta tutkijaesseestä, jotka käsittelevät seksuaalista vallankäyttöä tapakulttuurin, rikosoikeuden, kirjallisuuden, sosiologian ja psykologisen kohtaamisen kautta.
Esseitä täydentävät eturivin naiskirjailijoiden proosatekstit.
Fakta ja fiktio käyvät teoksessa toisiaan täydentävää vuoropuhelua. Asiantuntija-artikkelit aukaisevat laajemman kuvan, kaunokirjalliset tekstit zoomaavat yksilöön.
Laura Lindstedt kuvaa ajankohtaista aihetta: verkossa nuoria tyttöjä metsästäviä aikuisia miehiä, Miina Supinen väkivaltaista parisuhdetta, Pirjo Hassinen yhä raadollisemmaksi muuttuvaa tositelevisiomaailmaa.
Tekstissä nainen pelastaa aikuisen tyttärensä porno-sarjasta. — hän vielä näyttäisi niille mistä on bimbojen äidit tehty.
Riikka Pulkkisen hervottomassa novellissa kirjailija Riikka Pulkkinen lopulta paloitellaan, — lopulta minusta oli jäljellä enää pelkkää lovi —. Kuulostaa rajulta, mutta onkin hauskaa ja vapauttavaa.
”Aikuisviihde” ja pilkotut ruumiit
Median pornoistumisen lisäksi sukupuolittuneen, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan fiktiivinen esittäminen on lisääntynyt kaikissa medioissa, toteaa tutkija Sanna Karkulehto artikkelissaan.
Sitä näkee niin mainoskuvissa, musiikkivideoissa kuin televisiosarjoissa.
Klikatuimpia ”uutisia” verkossa ovat ne, joissa kuvataan naisten (tyttöjen) paljastaa pintaa. Rihanna tihkuu seksiä! Katso mitkä kuumat kaksoset! Oho, mikä kroppa 40-vuotiaalla puumanaisella!
Uutissivustojen ja keskustelupalstojen laidoilla vilkkuvissa mainoksissa on tyttöjä bikineissä. Patricia laihdutti 16 kiloa! Katso kuinka hän sen teki!
Mainoskuvastossa nainen on pilkottu palasiksi ja ruumiinosat valjastettu osaksi markkinointikoneistoa.
”Aikuisviihdekään”, kuten nimitys vihjaa, ei ole harmittomasti vain aikuisten ulottuvilla.
Todellisuus kiri fiktion kiinni
– Lapsi ei tulkitse pornografiaa fantasiaksi vaan käyttäytymismalliksi, johon omaa seksuaalisuutta peilataan, sanoo kirjailija Johanna Sinisalo.
Sinisalon jo vuonna 2004 kirjoittamassa novellissa Babydoll yhteiskunnan yliseksualisoituminen läpäisee lastenkin elämän. Lapsimalli Lululla on silikonirinnat ja 8-vuotias pikkusisko Anettekin haluaa sellaiset.
– Olen tietenkin kärjistänyt asioita, mutta joissain asioissa aika on jo ottanut tarinan kiinni, kirjailija ihmettelee.
– Luin juuri tutkimuksesta, jonka mukaan suurempi osa tietynikäisistä yhdysvaltalaisista tytöistä ottaisi mieluummin suuret rinnat kuin korkean älykkyysosamäärän. Se on todella traagista.
Sinisalo tunnustautuu telaketjufeministiksi, ”ilman mitään muttia”.
Maassa, jossa sukupuolten välinen palkkaero ohitetaan tuhahtelemalla ja jossa ärsyynnytään tytöstä, joka talvipakkasella on pukeutunut minihameeseen ja avokaulaiseen puseroon, on hänen mielestään vielä feministeille töitä.
Peloton maailma olisi miestenkin etu
Seksuaalinen väkivalta ei loukkaa yksin seksuaalisuutta ja siihen kuuluvaa itsemääräämisoikeutta, kirjoittaa seksuaaliterapeutti Maaret Kallio.
Se turmelee usein käsityksiä muun muassa ihmissuhteista, luottamuksesta, turvallisuudesta, hallittavuudesta, omasta kehosta ja sukupuolesta sekä läheisyydestä.
Hän myös muistuttaa ettei seksuaalinen väkivalta ole koskaan seksiä, vaan väkivaltaa.
Seksuaalinen vallankäyttö ja väkivalta paitsi tuottaa, myös ylläpitää pelkoa.
– Ei pelkästään yksilöiden välillä vaan rajoittaen naisten ja tyttöjen käyttäytymistä ja mahdollisuutta toimia maailmassa, sanoo Pia Puu Oksanen.
Oksasen mielestä kohti pelotonta maailmaa päästään muun muassa tekemällä tytöille itselleen näkyväksi mitkä asiat heitä seksualisoivat. On myös lopettava tyttöjen ja naisten syyllistäminen.
– Seksuaalinen itsemääräämisoikeus koskee yhtä lailla huntuun kuin napapaitaan pukeutunutta.
Peloton maailma olisi kirjoittajien mukaan tasa-arvoinen, ei-heteronormatiivinen maailma, jossa naisen seksuaalisuus saisi näyttäytyä monenlaisena. Kyse ei ole valta-asetelman päälaelleen kääntämisestä tai miesten alistamisesta.
– Uskon, että sekä miehet että naiset olisimme kaikki onnellisempia, jos meillä kaikilla olisi enemmän tilaa olla juuri sellaisia kuin olemme, ilman että meitä määritellään sukupuolen perusteella, sanoo Rakel Liekki, yksi kirjoittajista.
Pimppini on valloillaan. Toim. Katja Kettu, Krista Petäjäjärvi. WSOY 2012, 250 s.
uutiskirje 
