Euroopan unionin jäsenmaissa on parhaillaan käsittelyssä esitys unionin budjettikurisopimuksesta, jossa EU-komissio saisi automaattisesti vallan puuttua jäsenmaan budjettiin, jos sen budjettialijäämä ylittää tai uhkaa ylittää 0,5 prosentin rajan.
Professori Heikki Patomäen mukaan ajatus budjettikurin tiukentamisesta perustuu siihen arkijärjen ja uusklassisen talousteorian ajatukseen, jonka mukaan valtiontalous on kuin kotitalous, jonka pitää sopeuttaa menot tuloihin.
Patomäen mukaan oletus ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska valtion menoratkaisuilla on kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Kun valtio joutuu taantuman vuoksi maksuvaikeuksiin, se voi yrittää säästää julkisista menoista ja lisätä verotusta kootakseen rahaa velkojen maksuun.
”Ei ole artiklaa sopimuksen purkamisesta tai siitä eroamisesta.”
Tavoite säästää kääntyy helposti itseään vastaan eli velanmaksukyky huononee. Tämä siksi, että talouden taantuessa valtion verotulot vähenevät ja monet menot kuten työttömyyskorvaukset lisääntyvät, jolloin kokonaiskysyntä supistuu.
Niinpä velkaantuminen voi lisääntyä säästöistä huolimatta – ja joissakin tilanteissa paljolti juuri niiden takia.
Talousteorian näkökulmasta budjettikurin lisääminen on yhtäältä väärä vastaus itse tautiin ja toisaalta lääke, jonka vaikutukset potilaan terveyteen ovat kyseenalaiset, sanoi Patomäki puhuessaan Vasemmistoliiton, KSL:n ja Euroopan vasemmistopuolueen seminaarissa Helsingissä lauantaina.
– Budjettikuri on kuin kuppaus: terveelle potilaalle se on harmitonta ja kenties jopa virkistävää, mutta oikeasti sairaalle potilaalle se voi olla kuolemaksi. Kreikan velka-deflaatio-kierre on esimerkki tästä.
Spartalaisia säästökuureja
Patomäen mukaan eurokriisiin on haettu ratkaisua tiukentamalla entisestään uusliberalistista talouspolitiikkaa. Apupakettien ehdoksi on asetettu spartalainen säästökuuri, jollaisia on jo vuosikymmeniä sovellettu vaikeuksiin joutuneiden kehitysmaiden rakennesopeutukseen, yleensä huonolla menestyksellä.
Patomäki huomautti, että eurokriisi on 2008–2009 alkaneen globaalin kriisin ja taantuman toinen vaihe.
– Eurokriisissä ei ensisijaisesti ole kyse julkisen velan ongelmasta. Julkinen velka on vain osa kokonaisvelasta. Kriisin keskeinen aiheuttaja on yksityinen velkaantuminen, josta suurimman yksittäisen osuuden muodostaa yksityisen rahoitussektorin velka. Julkisvallan rahoituskurin tiukentaminen ei puutu varsinaiseen ydinongelmaan millään lailla.
Patomäen mielestä taantuman vuoksi toteutetut pelastus- ja elvytystoimet olivat sinänsä perusteltuja, koska muuten olisi ajauduttu 1930-luvun laman kaltaiseen tilanteeseen. Nämä ja valtioiden verotulojen väheneminen synnyttivät nopeasti alijäämät, jotka kasvattivat julkista velkaa.
Laillisuus ongelmallinen
Patomäen mukaan EU:n budjettikurisopimus on laillisuusperiaatteen näkökulmasta ongelmallinen.
– Se ei tule ainakaan ensi vaiheessa osaksi EU-lainsäädäntöä, vaan muodostaa erillisen kansainvälisen sopimuksen. Tavanomaisista sopimuksista poiketen luonnoksessa ei ole artiklaa, joka mahdollistaisi sopimuksen purkamisen tai siitä eroamisen.
– Samaan aikaan sopimukseen kuitenkin sisällytetään vaatimus, että se saatetaan pysyväksi osaksi kansallisia lainsäädäntöjä ja mieluiten osaksi perustuslakeja.
Patomäen mukaan sopimus siis solmitaan tavalla, joka kiertää EU-lainsäädännön normaalit menettelytavat, samalla kun tarkoituksena on luoda perustuslakiakin vahvempi oikeussuoja sen talouspoliittisille periaatteille.
Lisäksi sopimus muistuttaa poikkeus- tai hätätilalainsäädäntöä.
– Budjettikuri ylittää sekä EU:n toimivallan että jäsenvaltioiden parlamentaariset menettelytavat. Tätä perustellaan sillä, että budjettialijäämä on sillä tavalla poikkeuksellisen vakava asia, että normaalit menettelytavat on lupa ylittää. Mutta samalla asetetaan, että itse budjettikurisopimus ei ole muutettavissa.
Epädemokraattinen sopimus
Patomäki huomautti, että budjettikurisopimus tarkoittaa käytännössä sitä, että euromaiden velvoitteeksi asetetaan ylijäämäiset budjetit niin kauan kunnes olemassa olevat velat on suurelta osin maksettu. Tämä johtuu siitä, että rakenteellisen alijäämän 0,5 prosentin rajaan luetaan mukaan jo olemassa olevan velan hoitokustannukset.
Patomäen mukaan budjettikurisopimus on epädemokraattinen. Budjettikurin valvojaksi asetettavalla komissiolla ei ole suoraa demokraattista valtuutusta. Komissaareja ei ole valittu vaaleilla ja EU-parlamentilla on vain ehdollinen ja välillinen rooli komissaarien valinnassa.
– Epädemokraattisia piirteitä vahvistaa se, että komission vallan rinnalla toimii perinteinen suurvaltadiplomatia. Budjettikurisopimus on tästä mainio esimerkki. Siinä on kyse pitkälti Saksan tahdosta ja Saksan sekä Ranskan välisestä diplomatiasta.
Patomäen mukaan epädemokraattisia ovat myös sopimuksen poikkeustilavaltuudet sekä sellaisten perustuslakiakin vahvempien oikeudellisten normistojen luominen, joita ei voi demokraattisin keinoin muuttaa.
– Budjettikurisopimus tarkoittaa tosiasiallista demokratian purkamista Euroopassa. Prosessi ei ole yhtäkkinen vaan on jatkunut jo jonkin aikaa, eikä demokratia myöskään lopu kertaheitolla tähän sopimukseen. Prosessin suunta on kuitenkin selvä, sanoi Patomäki, jonka mielestä Suomen ei tulisi hyväksyä sopimusta.
Seminaarissa käydyssä keskustelussa kukaan ei pitänyt budjettikurisopimusta hyvänä. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet sitä yhtä dramaattisena kuin Patomäki. Huomautettiin myös, että sopimus mahdollistaa 0,5 prosentin rajan rikkomisen ja elvyttävän talouspolitiikan kriisitilanteissa.
uutiskirje 
