Amerikkalainen kielitieteilijä Keith Chen Yalen yliopistosta on kehittänyt hurjan teorian. Hänen mukaansa sellaiset kansat, joiden puhumassa kielessä ei verbeillä ole yksiselitteistä futuurimuotoa, ovat terveempiä ja vauraampia.
Chen mainitsee esimerkkeinä muun muassa mandariinikiinan, japanin, saksan ja pohjoismaiden kielet.
Chen kiinnostui asiasta miettiessään, että samat kansat näyttävät olevan kovia säästämään ja pärjäävät hyvin taloudellisesti. Japanilaiset ovat jatkaneet säästämistä, vaikka talletuskorot ovat negatiivisia.
Japanilaiset säästävät, vaikka joutuvat maksamaan siitä.
Saman yhteyden hän oli havaitsevinaan myös ihmisten suhtautumisessa esimerkiksi terveellisiin elintapoihin.
Pohdinnan jälkeen Chen kehitti teorian, jonka mukaan kieli vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu tulevaisuuteen. Kielet, jotka eivät pakota ihmistä selkeästi erottelemaan nykyisyyttä ja tulevaisuutta, tekevät helpommaksi suorittaa valintoja tulevaisuutta silmällä pitäen, koska tulevaisuus tuntuu suunnilleen samanlaiselta nykyisyyden kanssa.
Vahva futuuri – heikko talous
Chen ryhtyi keräämään tilastoaineistoa väitteensä tueksi. Hän katsoi saavansa siitä vahvistusta ajatukselleen: kansat, joiden kielessä futuuri on heikko tai sitä ei ole, näyttivät järkiään sijoittuvan taloudellisesti ja terveydellisesti vastuullisempien joukkoon.
Kuten hyvin tiedämme, suomen kielessä ei futuuria ole.
Suomalaisen mielestä esimerkiksi skandinaavisissa kielissä ja saksassa kuitenkin on futuurirakenne. Chenin mukaan ne ovat silti heikon futuurin kieliä, koska esimerkiksi saksassa tulevan ajan asioita voidaan ilmaista preesensillä: ”Morgen regnet es” (huomenna sataa).
Edelleen Chen havaitsi, että huonommin menee mailla, joiden kielessä on vahva futuuri. Esimerkkeinä hän mainitsee englannin, venäjän, tshekin, persian, turkin ja georgian kielet.
Kieli vahvistaa sormiakin
Monikansallisissa yhteisöissä sama ilmiö toistuu Chenin mukaan yksittäisten ihmisten kohdalla. Heikon futuurin kieliä puhuvilla ihmisillä on 13 prosenttia pienempi todennäköisyys tulla lihavaksi, ja on 24 prosenttia pienempi todennäköisyys, että he tupakoivat runsaasti (enemmän kuin askin päivässä). Eläkkeelle jäädessään heillä on parempi puristusvoima sormissaan. Ja niin edelleen.
Monet kielitieteilijät ovat kuitenkin suoralta kädeltä tyrmänneet Chenin teorian hölynpölyksi. Heidän mukaansa kyse ei ole todellisista korrelaatioista kielen ja vastuuntunnon välillä.
Chenin tutkimus on vielä akateemisessa arvioinnissa eikä sitä ole virallisesti julkaistu.
uutiskirje 
