– Teemme työtä, jolla on merkitystä, tiivisti kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen sankaritarinaksi nousseen, 70 000 painosmäärän yltäneen Voima-lehden printtiversion ja parinkymmenen tuhannen viikoittaisen kävijän Voima Fifi- nettilehden funktion ja tekijäkaartin motivaation.
Suomen arvostelijain liiton järjestämässä Kritiikin Päivässä lauantaina Helsingissä pohdittiin kulttuurilehtien merkitystä ja asemaa mediakentän myllerryksessä. Seminaarin juontanut kulttuuritoimittaja Heikki Jokinen toi esille niin valtalehtien kuin pienten kulttuurilehtienkin uutterien freelance-toimittajien sopimuskiistat ja vähenevän työmäärän. Hän korosti kulttuuri- ja mielipidelehtien merkitystä sananvapauden airuina ja poliittisen sekä kulttuurikentän moniäänisyyden esilletulojana.
Kulttuuri-, mielipide-, ja tiedelehtien liitto Kultti ry:hyn kuuluu yli 180 kriittistä, argumentoivaa, taiteellista, värikästä ja syvällisesti tematiikkaansa paneutuvaa suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä lehteä.
– Pieniä ja toisinajattelevia lehtiä ja julkaisufoorumeita tarvitaan joukkoviestinnän omistuksen keskittyessä entisestään, sillä julkisuuden ja väittelyn olennaisesta ja epäolennaisesta tulee olla moniäänistä ja ennakkoluulottomasti reagoivaa, Rantanen korosti. Hänen mukaansa tiitterät kulttuuri- ja mielipidelehdet muodostavat parhaimmillaan valtavirtajulkisuuden pistoraiteita ja akanvirtoja.
Puoluelehtituet lehdille ja sassiin
Seminaariväki piti useiden puoluelehtien kuolemia huolestuttavana moniäänisyyden kapenemisena, puoluelehtitukien sujahdellessa puolueiden muuhun toimintaan.
– Puolue- ja kulttuurilehdet ovat tärkeitä kulttuuristen ja poliittisen haastavuuden työkaluja, jotka parhaimmillaan tarjoavat ammattilaisille julkaisualustoja aiheisiin syventymistä tai vapaampaa tuulettamista varten, Rantanen kertasi. Hän korosti journalististen taitojen ja kunnianhimon merkitystä kulttuuri- ja mielipidelehtien julkaisemisen ohjenuorana ja kehotti puolustamaan asiajournalismia.
Rantanen uskoo, että kulttuuri- ja mielipidelehtien roolille tulee uutta kysyntää valtajulkisuuden fokuksen kaventuessa ja viihteellistyessä. Kulttuuri- ja mielipidelehtien omat ratkaisut vaikuttavat oleellisesti, mihin tämä median osa-alue kehittyy. Kaupallisten reunaehtojen ja ei-kaupallisten päämäärien hallittu yhdistäminen on ratkaisevassa asemassa kulttuurilehtien taistelussa olemassaolostaan mediakentällä.
Pelkkä yksinkertainen väite ilman mitään perustelua ja todistelua on varmin keino saada mainoksen tai politiikan slogan tunkeutumaan joukkojen sieluun.
Kuta jyrkempi väite on, kuta vähemmän siinä on todisteita ja perusteluja, sitä suurempi sen valta on. Kaikkien aikakausien uskonnolliset ja lakikirjat ovat aina tehonneet pelkällä väittämisellä.
Väite ja toisto ovat yksin niin mahtavia, että taisteluun niitä vastaan pystyvät vain väite ja toisto. Tämä tehtävä lankeaa mielipidelehdistölle.
Taide heijastelee yhteiskuntaa
Oulussa julkaistavan kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen kuvaili laajoin kaarin lehden värikästä historiaa ja nykyisyyttä. Eläkeiässä olevan pohjoisen kulttuurilehden ensimmäinen numero julkaistiin 24.4.1945.
Lehden päätoimittajista ovet paukkuen ovat poistuneet niin Erno Paasilinna kuin Jussi Vilkunakin. Oulun kulttuurikerma erotti Vilkunan Ville Rannan Muhammed-sarjakuvien julkaisujupakan vuoksi.
Vaikka lehdessä pottuillaankin säännöllisesti perussuomalaisille ja lestadiolaisille sekä haukutaan Oulun valtalehti Kalevan tuon tuostakin, niin Heinosen harmiksi jutut eivät aiheuta keskustelua.
Yhdistyneen Teatteri & Tanssi -lehden päätoimittajat Annukka Ruuskanen ja Minna Tawast kertoivat lehtiensä onnistuneesta lyöttäytymisestä yhteen. Tawast muistutti, että politiikkojen ja talouselämän edustajien yhtä hyvin kuin suuren yleisönkin pitäisi oivaltaa, että kulttuuri ei ole mikään erillinen elitistinen saareke vaan dynaaminen osa yhteiskuntaa.
– Taide heijastelee aina ympäröivää yhteiskuntaa ja kulttuurin tulee olla sen rakenteellinen osa.
Päätoimittajat korostivat pyrkimystään karttaa lehden jutuissa taidejargonia ja suuntaansa kansantajuistaa taidepuhetta. Sillä taidehan kuuluu kaikille.
– Taidepuheessa ja kulttuurijournalismissa pitäisi irtaantua subjektikeskeisyydestä, joka tuottaa vai epäkiinnostavaa höttöpuhetta, Tawast korosti.
Modernissa yhteiskunnassa jumalat ja johtajat korvautuvat medialla, joka tuottaa yleisölleen mielipiteitä ja hankkii ”opetuslapsilleen” valmiita lauseparsia, sloganeita sekä kahvituntikeskustelujen aiheita ja vapauttavat heidät miettimisen ja arvailujen vaivasta. Tätä valtavirtamedian enevässä määrin suoltavaa yhdenmukaistavaa turruttavuutta kulttuuri- ja mielipidelehdet parhaimmillaan pyrkivät ravistelemaan ”hitaalla journalismilla”, joka luottaa sivistyksen ja ajattelun kirkkauteen.
uutiskirje 
