Ministeri Paavo Arhinmäen erityisavustaja Jussi Saramo eritteli vappupuheessaan Järvenpäässä Vasemmistoliiton saavutuksia hallituksessa mutta myönsi myös, että paljon on vielä tekemättä.
Hän korosti, että hallituksen linja on rakennettu kompromissien kautta. Kaikki puolueet ovat joutuneet luopumaan osasta vaatimuksistaan. Hallitusohjelmaa tehtiin kuitenkin siinä mielessä historiallisissa merkeissä, että kaksi suurta puoluetta ei enää voinut sanella muille linjaa. Vasemmistoliitto sai kolmanneksi suurimpana hallituspuolueena neuvotteluissa huomattavasti kokoaan isomman roolin.
Pääomaveroa kiristettiin
Viime vuosien vappupuheissa suomalaisen yhteiskunnan epäkohtana on noussut esiin tuloerojen raju kasvu. Suomi oli vielä 1990-luvun alussa melko tasa-arvoinen yhteiskunta. Sen jälkeen eriarvoisuus ja pahoinvointi ovat kasvaneet, ja Saramon mukaan Vasemmistolle tämän kehityksen kääntäminen oli suurin syy osallistua hallitukseen.
– Nyt tuloeroja on alettu pienentää päätös päätökseltä.
– Vuoden alusta korotettiin pääomatuloveroja ja tehtiin yli 50 000 euron pääomatuloille ylimääräinen veroporras. Näin mentiin lähemmäs Vasemmiston veromallia, jossa pääomatulon saajia ei suosita palkka-, eläke- ja tukitulojen saajien kustannuksella.
– Vuoden alusta leikattiin myös listaamattomista yrityksistä saatavia verottomia osinkoja kolmanneksella. Epäoikeudenmukaisuus näiden osalta ei kuitenkaan kokonaan poistunut – yhä vain yrityksistä voi nostaa tuottoja maksamatta veroja.
Progressiota kunnallisverotukseen
– Vuoden alusta varakkaimpien verot nousivat myös suurten perintöjen ja lahjojen veroa korottamalla. Samalla kevennettiin pienituloisten verotusta ja tehtiin kunnallisverotuksesta progressiivisempaa, kun perusvähennystä ja työtulovähennystä nostettiin.
Toisaalta Saramon mukaan Vasemmisto joutui antamaan periksi arvonlisäveron korottamisen yhdellä prosenttiyksiköllä vastineeksi siitä, että oikeistopuolueet suostuivat nostamaan tuloveroja samalla kokonaissummalla.
– Kun samaan aikaan nostettiin suurituloisten ja laskettiin pienituloisten veroja, saatiin aikaan lopputulos, jossa pienituloisia, joilla jo nyt on vaikeuksia tulla toimeen, ei laitettu taantuman maksajiksi.
Tasokorotus toimeentulotukeen
Jussi Saramo sanoi, että Vasemmiston suurta linjaa – ihmisten välisen tasa-arvon lisäämistä tuloeroja pienentämällä on pystytty hallituksessa toteuttamaan. Suunta on oikea, mutta vauhti tuntuu välillä tuskastuttavan hitaalta, hän myönsi.
Veromuutosten lisäksi köyhyyttä on pystytty vähentämään tekemällä ensimmäinen tasokorotus toimeentulotukeen sitten 1980-luvun, sekä korottamalla työttömän perusturvaa 120 eurolla. Näin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat suomalaiset ovat saaneet 25–120 euroa kuussa lisää.
– Tärkeänä pidän myös työmarkkinatuen tarveharkinnan poistoa, jota vasemmisto on vaatinut melkein 20 vuoden ajan.
Kuntien tilanne mietityttää
Vasemmiston toisessa suuressa kysymyksessä, laadukkaiden julkisten palveluiden rakentamisessa, ei ole vielä onnistuttu aivan yhtä hyvin, Saramo totesi.
– Edellinen sinivihreä hallitus aiheutti veroja alentamalla valtiolle valtavan vajeen. Velkaantuminen on nyt saatu haltuun paitsi veroja nostamalla, myös leikkauksia tekemällä. Vasemmisto voi olla tyytyväinen siihen, että suhteessa suurimmat leikkaukset on tehty armeijan vanhentuneita rakenteita tehostamalla. Silti leikkauksia on tehty myös paikoista, joista ne olisivat saaneet jäädä tekemättä.
Etenkin kuntien tilanne mietityttää Saramoa.
– Vaikka tilastot näyttävät, että kuntatalous on tällä hetkellä hyvässä kunnossa, tiedämme me kunnallispolitiikassa mukana olevat myös toisen puolen. Esimerkiksi terveyspalveluista on jo valmiiksi säästetty aivan liikaa ja ihmiset joutuvat jonottamaan kohtuuttomia aikoja päästäkseen hoitoon.
– Myös vanhusten palvelut ovat joissain kunnissa häpeällisen huonolla tasolla. Parhaillaan käydään kovaa vääntöä vanhuspalvelulaista, mutta vaikka esitys saataisiin paremmaksi, arveluttaa, riittääkö sen mukana tuleva alle sadan miljoonan potti kunnille laadun parantamiseen. Väestö ikääntyy, eikä silmiä saa enää sulkea tarpeelta nostaa vanhuspalveluiden määrää ja laatua.