Palvelualojen ammattiliitto PAMin 2. varapuheenjohtaja Kaarlo Julkunen (vas.) puhui vappuna Oulussa. Hän kertoo puheessaan kuusi esimerkkiä työelämän eriarvoisuudesta, joista yhdessä Julkunen arvosteli johtajien paisuneita palkkoja ja heidän kohtuutonta palkitsemistaan. Puheessaan Julkunen sivuaa myös paikallista sopimista, työnantajien tekemiä rikkomuksia, kunnallisvaaleja ja kaupan alan turvallisuutta.
– Suomessa on ihmisiä, joiden palkka ja luontaisedut ovat vuodessa yli miljoona euroa. Samaan aikaan esimerkiksi myyjät, siivoojat ja ravintola-alan työntekijät työskentelevät alle kahden tuhannen kuukausipalkalla, toteaa Julkunen.
–Erään palvelualan yrityksen pääjohtajan vuosipalkka luonteisetuineen on kahden viimeisen vuoden aikana noussut 257 700 euroa eli yli 34 prosenttia. Kun saman yrityksen työntekijät saivat ensimmäisenä vuonna 2,4 prosentin ja toisena vuonna 1,9 prosentin korotukset eli yhteensä 4,3 prosenttia. Työntekijät suostuivat näihin korotuksiin kansallisen edun nimissä, yritysjohtajat eivät, muistutti Julkunen.
Kesko huippuna
Julkusesta eriarvoisuus näkyy myös palkitsemisessa ja kannusterahoissa. Hän kertoo esimerkin Keskosta.
– Keskon pääjohtajan irtisanomisaika ei ole sidottu työsuhteen kestoon. Hänet voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Hän saa lisäksi kultaisen kädenpuristuksen, joka on suuruudeltaan vuoden palkka luonteisetuineen. Keskolaisen työntekijän irtisanomisaika on sidottu työsuhteen kestoon, eli se on vähintään neljätoista päivää ja enintään kuusi kuukautta. Työntekijä ei saa kultaisia kädenpuristuksia, kertoo Julkunen.
– Keskon pääjohtaja saa siinäkin tapauksessa puolen vuoden palkan verran ns. lähtörahaa, kun hän päättää itse työsuhteensa. Työntekijöiden on turha uneksia tällaisista rahoista.
Lainsäädäntöä pitää tarkentaa niin, että yrityksen maksaessa johtajille sitouttamisrahaa tai kultaisia kädenpuristuksia, tulee niitä yhtälailla maksaa myös kaikille yrityksen työntekijöille ja työntekijäryhmille.
Työnantajan varkaudet kuriin
Puheessaan Julkunen etsi varoituskäytäntöä myös työnantajan rikkomuksiin. Hän ihmetteli myös, miksi työnantajat pääsevät varastaessaan vähemmällä kuin työntekijät.
– Työntekijöitä sekä luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja uhataan yhä useammin varoituksilla ja niitä myös annetaan hyvin heppoisin perustein ja usein täysin aiheettomasti. Kuka antaa varoituksen yritykselle, kun työntekijää tai luottamushenkilöitä kohtaan on toimittu väärin? Voisiko varoituksen antaa luottamusmies tai ammattiosasto vai peräti asiakkaat? Vai olisiko mahdollista luoda jokin tuomioistuimen pikakäsittely? kysyy Julkunen.
– Mitä varoituksesta sitten seuraisi yritykselle, jos yritys toimii edelleen väärin? Koska työntekijä menettää vastaavassa tilanteessa työpaikkansa niin silloinhan yrityksen pitäisi menettää yritystoimintansa.
– Mielestäni toiselta varastaminen on aina varastamista. Miksi varastaminen ei ole kuitenkaan varastamista, jos siihen syyllistyy työnantaja. Kun työntekijä unohtaa maksaa keksipaketin, niin siitä seuraa lopputili. Todennäköisesti työntekijä joutuu poliisikuulusteluun ja hän saa varkaan leiman loppuiäkseen. Mitä seuraa, kun työnantaja tietoisesti maksaa alipalkkaa tai pimittää työntekijän lisät? Ei leimata varkaaksi, poliisit eivät kolkuttele ovelle, eikä hän menetä toimeentuloaan, kertoo Julkunen.
– Varastamisen tulisi olla varastamista, riippumatta siitä, onko kyse tavarasta vai toisen palkkapussista. Myös alipalkat on tuomittava rikoksina ja ne on tutkittava poliisiviranomaisten toimesta. Tästä on tehty lakialoite ja toivon sen nopeaa käsittelyä, painotti Julkunen.
lehti 