Teknologiateollisuus ry toivoo valtiovallalta nopeita toimia kilpailukyvyn kohentamiseksi, sillä viennin taso suhteessa tuontiin on pudonnut enemmän kuin kertaakaan vuoden 1990 jälkeen. Vaihtotaseen alijäämä on pian yhtä suuri kuin Euroopan kriisimaissa, järjestö varoittaa.
– Kriisitietoisuus ei Suomessa ole riittävää. Nyt tarvitaan kansallista tahtotilaa. Kilpailukyvyn pitäisi olla valtiovarainministeriössä ykkösagendalla, toimitusjohtaja Jorma Turunen totesi torstaina kertoessaan alan näkymistä.
Uudet tilaukset ja tilauskanta ovat notkahtaneet viime kuukausina. Suomen viennistä 60 prosenttia menee Eurooppaan, jonka talouskehitys on ollut heikkoa verrattuna Venäjään, Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Intiaan. Ainoastaan kotimaan tilauksissa on ollut kasvua.
Yritysten tilauskanta on kehittynyt epäyhtenäisesti. Jopa joillakin pörssiyrityksillä on heikommin tilauksia kuin talouskriisiä edeltävänä aikana. Toisaalta kansainvälisten yritystemme tilauskanta on kehittynyt muissa maissa myönteisesti.
Verotuksella näpäytetään teollisuutta
Alakohtaisesti erot ovat mittavia. Tietotekniikka-ala on liikevaihdon perusteella selvinnyt talousnotkahduksesta, mutta elektroniikka- ja sähköteollisuus rämpii talouskriisin luvuissa.
Hyviä uutisia on tullut myös teollisuuden palveluista, kaivosteollisuudesta ja ympäristöteknologiasta.
Teknologiateollisuus ry huomauttaa, että kaikilla toimialoilla on yrityksiä, joiden tilauskanta heikko. Järjestön jäsenyritysten tilauskanta on keskimäärin 40 prosenttia pienempi kuin vuonna 2008.
– Kehysbudjetissa oleva 300 miljoonan vastaantulo innovaatioihin on tervetullut, vaikka summa on suhteellisen pieni ja tulokset tulevat hitaasti, Turunen huomauttaa.
Lisäksi tarvittaisiin hänen mukaan helpotuksia henkilöverotukseen, jotta työvoima liikkuisi paremmin. Myös yritysverotusta on syytä keventää, sillä meriliikenteelle tuleva rikkimaksu ja suunnitteilla oleva windfall-vero rasittavat nimenomaan energiavaltaista vientiteollisuutta. Myös vuoden 2013 jälkeisen päästökaupan taso on auki.
Raamiratkaisu ei kelpaisi enää
Raamiratkaisun anti on Teknologiateollisuudelle pettymys. Alan kilpailukyky ei ole kohentunut, kuten odotettiin. Työllisyysvaikutuksetkin ovat jääneet vähäisiksi.
Paikallisia neuvotteluja käytiin hyvin, mutta tulos on laiha. Varatoimitusjohtaja Risto Alangon mukaan perälauta eli viime kädessä korotusten tasajako pilasi yrityskohtaiset ratkaisut.
– Toinen tekijä oli, että paikalliset neuvottelut piti käydä luottamusmiehen johdolla. Kaikilla työpaikoilla henkilöstö ei ole halunnut luottamusmiestä, Alanko selitti yrityskohtaisten ratkaisujen vähäisyyttä.
Viime syksynä vain kymmenen prosenttia työntekijöistä sai paikallisesti kohdennetun erän. Edellisvuonna osuus oli yli 60 prosenttia.
Alangon mukaan vika ei ollut korotustasossa, vaan palkkarakenteessa. Ruotsissa samansuuruiseen korotuserään sisältyi suurempi yrityskohtainen joustovara. Myös mahdolliset palkitsemiset on otettu palkkapotissa huomioon. Suomessa ne tulevat palkkaratkaisun päälle.
– Otimme valitettavasti takapakkia työssä, jota on tehty vuosien aikana. Nyt kipupisteet on katsottava ennakkoluulottomasti, ja toimialakohtaiset erot on otettava huomioon.
Keskusjärjestöjen tekemä sekä yksityistä että julkista sektoria koskeva kokonaisratkaisu ei Alangon mielestä ole toimiva konsepti.
lehti 