Vasemmistoliiton riihimäkeläinen kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen on ryhtynyt toimeen mielenterveyden valtakunnallisen hätänumeron saamiseksi. Pekosella on valmisteilla eduskunta-aloite asiasta.
– Yksi keino mielenterveyden kriisien helpottamiseen on valtakunnallinen, kolminumeroinen henkisen hädän puhelinpalvelu, johon ahdingossa olevat ihmiset voisivat soittaa kaikkina vuorokauden aikoina, Pekonen ehdottaa.
Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri esitti hätänumeroa huhtikuun lopulla. Hän totesi STT:n jutussa, että henkisen hädän numero helpottaisi valtakunnallisen hätänumeron ruuhkaa ja ohjaisi merkittävän osan puheluista suoraan oikeaan osoitteeseen.
– Palvelun toteuttamisessa voisi mahdollisesti hyödyntää olemassa olevia eri järjestöjen tarjoamia puhelinpalveluja ja vertaistukimuotoja, Pekonen pohtii.
– Ilman laskelmiakin voi havaita, että puhelinpalvelu olisi kustannuksiltaan vähäinen siihen verrattuna, millaisen hinnan yhteiskunta maksaa ihmisten viimeisten hätähuutojen vuoksi.
Mielenterveysongelmat ovat nousseet keskusteluun viimeaikaisten tragedioiden seurauksena.
Liian korkea kynnys
Pekonen pitää vakavana sitä, että ihmiset syyllistyvät epätoivoisiin tekoihin päästäkseen sairaalahoitoon.
– Se kertoo siitä, että hoitoon pääsyn kynnys on noussut liian korkeaksi tai jopa mahdottomaksi, erityisesti psykiatrisella puolella, hän sanoo.
– Mielenterveyspalveluissa jonot ovat pitkiä ja terapiaan pääseminen saattaa kestää kuukausia.
Ennen vappua Suomea ravisteltiin, kun 43-vuotias mies puukotti kuoliaaksi 17-vuotiaan tytön Varkaudessa. Murhasta epäilty mies on avohoitopotilas ja hän on kuulusteluissa kertonut puukottaneensa, jotta pääsisi mielisairaalaan.
– Akuuttia apuakaan ei aina saa. Eräässä tapauksessa isä surmasi perheensä sen jälkeen, kun oli aamulla yrittänyt tuloksetta hakea apua, Pekonen sanoo. Hän viittaa tämän kevään tapaukseen Helsingissä.
Luukulta toiselle pompottaminen loputtava
Pekonen arvioi, että suomalaisessa järjestelmässä on selvästi ongelmia juuri kriisi- ja akuuttiapuun vastaamisessa.
– Järjestelmä on niin byrokraattinen, että ihminen helposti unohtuu sen rakenteisiin, vaikka ihmisen pitäisi aina olla etusijalla. On selvää, että mielenterveyshoitoon pääsemisen kynnystä on madallettava ja liika byrokraattisuus on poistettava.
Hän muistuttaa siitä, että mielenterveysongelmat ovat edelleen tabu yhteiskunnassa ja mielenterveysongelmista kärsivälle saattaa olla ylivoimaista kertoa ongelmistaan kenellekään.
– Vapaaehtoisesti hoitoon hakeutumisen kynnys on erityisen korkea, jos ihmisellä on sekä psykiatrisen avun tarve että päihdekierre, hän sanoo.
Pekonen totesi eduskunnassa jo huhtikuussa olevan erittäin tärkeää, että ensimmäinen ihminen, jolle asianomainen ongelmistaan kertoo, ohjaa asiakkaan hoitoon ilman välikäsiä.
– Akuuttiin hätään on vastattava heti ja virkamiehen vastuuseen kuuluu ohjata hädässä oleva ihminen hoidon piiriin heti ilman välikäsiä, eikä pompottaa tätä luukulta luukulle.
uutiskirje 
