Viime kuukausien aikana yhä useammat taloustieteilijät ovat alkaneet epäillä, onko valittu linja Euroopan talouskriisin ratkaisemiseksi oikea. Saadaanko ankarilla leikkauksilla ja veronkiristyksillä talous kasvuun? Eikö kriisimaita pakoteta säästämään itsensä hengiltä? Miten niiden velanmaksukyky siitä paranee?
Viikonvaihteessa pidetyt Ranskan ja Kreikan vaalit, lisämausteena Italian paikallisvaalit, kirvoittivat uudenlaisia äänenpainoja myös päättäjien keskuudessa. On vielä ennenaikaista sanoa, että olisi tapahtunut suuri käänne, mutta leikkauspolitiikka on ehkä ensimmäistä kertaa joutunut puolustuskannalle.
Päättäjät ovat huomanneet, että kansat alkavat olla kurkkua myöten täynnä, mistä voi olla arvaamattomia poliittisia seurauksia.
Elvytysrahaa saattaa lähteä liikkeelle.
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtaja Christine Lagarde totesi maanantaina IMF:n olevan tietoinen siitä, että kireä talouspolitiikka hidastaa talouskasvua ja että sen vaikutukset ovat pahemmat laskusuhdanteessa. ”Siksi on olennaista tarkistaa leikkauksia ja löytää oikea tahti”, sanoi Lagarde.
Hollanden lista
Ranskan presidenttinä ensi viikolla aloittava François Hollande sanoi kampanjassaan, että hän tulee neuvottelemaan uusiksi EU:n budjettikurisopimuksen.
Hollanden ei kuitenkaan odoteta repivän auki koko sopimusta, vaan haluavan sen täydennykseksi kasvua korostavia elementtejä.
Hollande haluaa nostaa Euroopan investointipankin roolia kasvun vauhdittamiseksi ja käyttää EU:n budjettivaroja taantuman selättämiseksi. Näitä molempia pitäisi käyttää elvytykseen rahoittamalla suuria infrastruktuuriprojekteja kuten rautateitä, vihreää teknologiaa ja laajakaistayhteyksiä.
Lisäksi Hollande haluaa Euroopan vakausmekanismin toimivan pankin tavoin siten, että se saisi varoja Euroopan keskuspankilta.
Tätä tiukasti budjettikurista kiinni pitävä Saksa vastustaa edelleen, kuten myös taas keskusteluun nousseita eurobondeja eli yhteisiä joukkovelkakirjoja.
Hollanden muut vaatimukset eivät ole Saksalle yhtä suuri ongelma.
EU:n presidentti Herman Van Rompuy on kutsunut koolle ylimääräisen huippukokouksen toukokuun 23. päiväksi. Siinä uskotaan tulevan esille Euroopan investointipankin pääoman korottaminen 10 miljardilla eurolla sekä ajatuksen siitä, että EU:n rakennerahastoissa käyttämättömänä olevia 82 miljardia euroa sijoitettaisiin elvytykseen.
Kreikalle ei helpotuksia
EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja talouskomissaari Olli Rehn vihjaisivat alkuviikolla, että kriisimaat voisivat saada joitakin helpotuksia tai lisäaikaa budjettiensa tasapainottamiseen.
Rehn kuitenkin varoitti, että mitkään helpotukset eivät koske Kreikkaa, jota sitovat sopimukset EU:n, IMF:n ja Euroopan keskuspankin kanssa. Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi torstaina painokkaasti saman.
Keskiviikkona näpäytettiin Kreikkaa siirtämällä myöhemmäksi yksi miljardi Kreikalle torstaiksi luvatusta 5,3 miljardin lainaerästä.
Voikin käydä paradoksaalisesti niin, että vaikka Kreikan vaalitulos veisi koko Eurooppaa askeleen järkevämpään suuntaan, niin itse Kreikalle käy huonosti joka tapauksessa.
Kreikan pelastuspakettien ensisijainen motiivi ei ole ollut Kreikan pelastaminen. Niillä haluttiin ostaa aikaa, jotta tartunta ei leviäisi suuriin ongelmamaihin Espanjaan ja Italiaan. Niillä haluttiin myös pelastaa Kreikalle holtittomasti lainanneet eurooppalaiset pankit, jotka näin välttyvät markkinatalouteen kuuluvien riskien realisoitumisesta.
uutiskirje 
