Jokainen meistä joutuu tekemään asioita, joita ei tahtoisi, mutta jotka ovat pitkällä tähtäimellä tai muuten järkeviä. Miksi ihminen ei saisi päättää omasta kuolemastaan, kun hän on parantumattomasti sairas ja odottaa kuolemaa? Perustuuko ajattelu uskontoon, jonka mukaan kuolema on Luojan käsissä? Vai pelätäänkö, että ihmisiä alettaisiin kustannussyistä armokuolettaa?
Eläkeläiset ry avasi rohkeasti keskustelun eutanasiasta. Kiitos siitä, että avaus tuli juuri eläkeläisiltä. Olen lukenut kommentteja vihreiden eutanasian puolesta tekemästä kannanotosta. Lääkäriliitto kiirehti vastustamaan eutanasiaa myös tarkoin rajattuna. Lääkärit eivät halua ottaa vastuuta armokuolemasta.
En jaksa uskoa, että kaikki lääkärit vastustavat armokuolemaa, varsinkaan ne, jotka työskentelevät saattohoidossa. Lääkärit vastustivat aikoinaan myös lakia, jonka mukaan heidän pitää määrätä ajokortti pois sairaalta henkilöltä, joka vaarantaa liikennettä. Minusta se oli vastuutonta. Onneksi laki kuitenkin saatiin läpi.
En jaksa uskoa, että kaikki lääkärit vastustavat armokuolemaa.
Silti 83-vuotias tuttuni sai uusittua ajokortin yksityislääkärin kautta viideksi vuodeksi, vaikka hän ei nähnyt käytännössä mitään. Omalääkäri ei korttitodistusta enää myöntänyt.
Onko niin, että lääkärit voivat itse määritellä, kuka saa kuolla ja miten? Voiko joku uskovaisten ryhmä määrätä, saako kuolemaa toivova saada vapautuksen kivuista, kun on tieto siitä, ettei paluuta parempaan ole olemassa?
Tähän vastataan, että on olemassa kipulääkkeet. Niin on ja millaista on elämä kipulääkkeiden varassa. Olen nähnyt, kun lähiomainen huumataan kipulääkkeillä elämän viimeisinä kuukausina ja hän pitää tiukasti kädestäni kiinni ja sanoo harhaisena, älä jätä minua sen käsiin. Oli kyse uskovaisesta sairaanhoitajasta, joka tyrkytti kuolevalle ateistille uskoaan ja pelotteli potilasta.
Tähtitieteilijä Esko Valtaojan kolumni Hyvä elämä, hyvä kuolema (Turun Sanomat 20.3.) ottaa kantaa eutanasian puolesta. On kuitenkin totta, että eutanasiaan liittyy rajan vetämisen ongelmia ja niitä olen ollut käsittelemässä niin terveydenhuollon eettisessä neuvottelukunnassa kuin tulevaisuusvaliokunnassa aikoinaan.
Mutta niinhän kaikkeen liittyy. Lääkärit joutuvat tälläkin hetkellä voimavarojen puutteessa priorisoimaan, kenelle annetaan hoitoa ja kenelle ei tai kuka jonottaa puoli vuotta ja kuka pääsee kiireellisenä jonon ohi. Sitä ei nimitetä armokuolemaksi, vaikka jonoon kuollaankin. On aikamoinen paradoksi, että ne, jotka haluaisivat kuolla, eivät saa sitä tehdä, ja jotka haluaisivat hoitoa, eivät sitä saa rahan puutteen vuoksi.
Vasemmistoliitolle kysymys kuuluu, milloin ja missä puolueen elimissä keskustellaan eutanasiasta. Tätä keskustelua ei voi ohittaa eettisistä syistä. Nostan hattua Eläkeläiset ry:lle rohkeasta avauksesta.
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.