Ghanan rantaviivaa miehittävä uljas linnojen ja linnakkeiden rivistö muodostaa ainutkertaisen historiallisen monumentin koko Länsi-Afrikassa. Suurin osa niistä rakennettiin 1600-luvulla eurooppalaisten valtioiden kamppaillessa kaupankäynnin kannalta merkittävistä asemista.
Alun perin linnoitukset tehtiin kaupankäynnin keskuksiksi ja vientitavaran kuten kullan, norsunluun ja mausteiden säilytyspaikoiksi. Myöhemmin, kun tavaranvaihto korvattiin ihmiskaupalla, ne laajennettiin vankiloiksi, joihin polttomerkityt afrikkalaiset orjat säilöttiin odottamaan kohtaloaan.
Elminassa sijaitseva St George’s Castle sijaitsee kivenheiton päässä länteen Cape Coastista. Informatiivinen ja puistattava opaskierros aloitetaan naisten sellistä. Pieneen ja pimeään selliin ahdettiin toistasataa naisvankia, jotka viettivät kolmekin kuukautta ilman peseytymismahdollisuuksia hien, virtsan, ulosteen ja kuukautisveren keskellä. Ainoa ilmanvaihtokanava johti asevarastoon, josta leijaili myrkyllistä ilmaa selliin.
Vapautensa ja ruumiinsa puolesta taistelleita naisia kuritettiin ja kidutettiin.
Kuolema tai raiskaus
Kuoleman ohella oli kaksi mahdollisuutta päästä ulos. Parvekkeella päivystäneet eurooppalaiset kauppamiehet saattoivat poimia itselleen naisvankeja ilostuttaakseen lihaansa. Valitut naiset tuotiin ulos sisäpihalle – osa heistä sokaistui päivänvalossa vietettyään viikkotolkulla pimeässä sellissä – jossa heidät ensin pestiin ja kuljetettiin sitten puisia portaita pitkin yläkerrassa sijaitsevaan kuvernöörin tilavaan huoneistoon raiskattavaksi.
Vapautensa ja ruumiinsa puolesta taistelleita naisia kuritettiin ja kidutettiin. Jos henki vielä pihisi, palautettiin heidät selliin odottamaan seuraavaa käsittelyä.
Kokemukselta välttyneitä naisvankeja odotti sama kohtalo kun muitakin hengissä selviytyneitä mustia sisaria. Laivan saapuessa vangit marssitettiin läpi Oven, Josta Ei Ole Paluuta ja lastattiin välittömästi Linnan seinän ulkopuolella odottavaan laivaan. Näin valkoinen rotu – sivistyksen, valistuksen ja edistyksen suurlähettiläs – kohteli lähimmäistään.
Kuoleman sellissä tukehduttiin
Yhdenlaisen tarinan mielettömästä raakuudesta, vääryydestä ja inhimillisyyden täydellisestä kadotuksesta kertovat Linnan sisäpihalla sijaitsevat eurooppalaisille ja afrikkalaisille rakennetut sellit. Edellinen on valoisa ja ilmava selli, johon humalassa öykkäröivä eurooppalainen saatettiin sulkea määräajaksi.
Jälkimmäinen oli varattu kohtalonsa kyseenalaistaneille, vapautensa puolesta taistelleille afrikkalaisille vangeille. Pilkkopimeään Kuoleman selliin ahdettiin kolmekymmentä vapaustaistelijaa odottamaan loppuaan. Ilman vettä, ruokaa ja ilmanvaihtoa he kuolivat yksi toisensa jälkeen. Vasta kun viimeinen mies oli vetänyt vihonviimeisen henkäyksensä, selli tyhjennettiin ja pilaantuneet ruumiit heitettiin mereen varoitukseksi muille vastalauseiden esittäjille.
Miten on mahdollista, että herrat yläkerran kirkossa kohottivat kätensä kohti Herraa, ja samanaikaisesti heidän jalkojensa alla vangitut, raiskatut ja kuritetut orjat taistelivat olemassaolonsa oikeutuksen puolesta? Taivas ja Helvetti, molemmat valkoisen miehen luomuksia?
Kierroksen perimmäinen henki ei kuitenkaan ole syyttävä. Tärkeintä on varmistaa, ettei mitään vastaavanlaista tule enää koskaan tapahtumaan. Vapaus ja oikeudenmukaisuus, se on Ghanan motto.
Aiheesta enemmän perjantaina 25.5. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
lehti 