Julkisuudessa näyttävästi esillä olevat joukkosurmat voivat THL:n tutkimusprofessorin, Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan vaikuttaa häiriintyneisiin ihmisiin siten, että tapahtuma lisää vähän uuden uhkaavan tapahtuman todennäköisyyttä.
Tosin Hyvinkään traagisesta tapauksesta ei Lauerman mukaan vielä tiedetä riittävästi, että sitä voitaisiin luokitella tai arvioida vaikutuksia.
– Tapahtumalla ei ole vahvoja yhtäläisyyksiä kouluampumisten kanssa. Ei ole ohjelmajulistusta, ei merkkejä etukäteissuunnittelusta, ei näyttävää verkkotestamenttia eikä tekijä ilmeisesti aikonut vahingoittaa itseään.
Hyvinkään tapausta voidaankin Lauerman mukaan arvioida tarkemmin vasta, kun tietoa saadaan lisää.
Väkivaltaviihteellä on vähäinen riskiä kasvattava vaikutus
Kysymystä tappamisvalmiuden lisääntymisestä väkivaltaviihteen tai -pelien kautta Lauerma pitää hankalana. Hän muistuttaa, että henkirikosten esiintyvyyteen vaikuttavat monet asiat, minkä vuoksi tieteellisesti päteviä johtopäätöksiä on vaikea tehdä.
– Mutta jonkinlainen valistunut arvio siitä tutkimustiedosta, joka on käytettävissä, viittaa siihen, että väkivaltaisella viihteellä olisi vähäinen riskiä kasvattava vaikutus. Ei kuitenkaan missään nimessä olennainen.
Olennaisia tekijöitä ovat muut ongelmat ja muu häiriintyneisyys.
– Väkivaltaviihde ei vaikuta henkilöihin, joilla on normaali psyyke, mutta joihinkin se vaikuttaa.
Lauerma kertoo nähneensä uransa aikana esimerkiksi lievästi kehitysvammaisten ihmisten tekemiä ihan suoranaisia kopiomurhia siitä mitä ovat toistuvasti videolta katsoneet.
Tappaja voi saada sankarin sädekehän
Mutta vaikka väkivaltaviihde lisäisi hiukkasen väkivallan riskiä, Lauerma ei suosittele mitään sensuuria. Esimerkiksi tv-väkivallan suitseminen siirtäisi ohjelmat vain muille markkinoille.
Sitä paitsi kielletty hedelmä vetää puoleensa.
– Jos nuorilta kiellettäisiin esimerkiksi murhaajien mielifilosofin Nietzschen lukeminen, voi arvata, miten kuumaa kamaa se sen jälkeen olisi divarista tiskin alta haettuna.
Paljon tuskaa ja surua aiheuttavat joukkosurmat uutisoidaan mediassa viimeistä yksityiskohtaa myöten. Olisiko väkivaltauutisointiin syytä puuttua?
Lauerman mukaan haastatteluissa sattuu joskus ylilyöntejäkin, jotka saattavat pahentaa posttraumaattisia stressioireita, kuten on tapahtunut, kun silminnäkijöitä on haastateltu. Silti hän ei lähtisi neuvomaan mediaa.
Hän muistuttaa, että surmatöiden tekijä voi nuorten mielissä synnyttää sankaruuden sädekehän, vaikka tapahtumat kuvattaisiin vastuullisesti ja ilman glorifiointia. Tämä osoittaa, miten vaikeaa on määritellä oikea tapa julkistaa tällaisia tapahtumia.
Kuolemaan johtaneet väkivaltarikokset vähentyneet
Lauerma muistuttaa, että kuolemaan johtaneet väkivaltarikokset ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Esimerkiksi 1920-luvulla ja 1930-luvun puoleen väliin asti väkivaltarikoksia tehtiin väestöön suhteutetusti kolme kertaa enemmän kuin nyt, hän kertoo.
Seuraava väkivalta-aalto oli 1940-luvun lopulla, kun rintamalta kotiutuneet, monesti hyvin traumatisoituneet miehet kamppailivat yhteiskuntaan integroitumisen kanssa.
– Rauhallista aikaa oli 1950-ja 60-luvuilla, mutta keskioluen vapauttamisesta alkaen on ollut hienoista nousua, koska Suomi on nimenomaa alkoholiväkivallan maa ja muut, Hyvinkään kaltaiset ampumistapaukset ovat hyvin harvinaisia.
Väkivaltarikoksiin liittyviä vääriä oletuksia riittää. Esimerkiksi perhesurmat eivät suinkaan ole nyt huipussa, vaan menneisiin vuosikymmeniin verrattuna ne ovat nyt hyvin harvinaisia. Lasten surmat olivat Lauerman mukaan 1960-70-luvuilla moninkertaisesti yleisempiä.
lehti 