Ranskan sosialidemokraattinen vasemmisto on nyt niin vahvasti vallan kahvassa, että enempää ei enää voi toivoa. Nyt on vasemmistosta itsestään kiinni, miten se tätä valtaa käyttää.
Sunnuntaina pidetty parlamenttivaalien toinen vaalikierros oli viimeinen pitkässä vaalien sarjassa, jotka kaikki päättyivät vasemmiston voittoon.
Vastaavanlainen voittosarja koettiin viimeksi vuonna 1981. Silloin sosialisti François Mitterrand valittiin presidentiksi ja sitten seurasi valtava ”vaaleanpunainen aalto”, joka johti vasemmiston enemmistövaltaan.
Äänestysprosentti jäi ennätyksellisen alhaiseksi.
Sama toistui tänä vuonna. Ensin Ranskan ylähuone eli senaatti äänestettiin uusiksi ja sinne saatiin vasemmistoenemmistö.
Sitten olivat vuorossa presidentinvaalit, jotka ennakkosuosikki, sosialistien François Hollande voitti kevyesti.
Heti perään tulivat parlamentin alahuoneen eli kansalliskokouksen vaalit, joiden lopputulos oli täysin ennusteiden mukainen: vaaleanpunaisen vasemmiston murskavoitto.
Parlamentin 577 jäsenestä 315 on joko sosialistipuolueen tai sen liittolaisten jäseniä. Vasemmistorintama, johon kommunistit kuuluvat, sai parlamenttiin 13 jäsentä. Vihreät sai 18 paikkaa. Entinen valtapuolue, oikeiston UMP joutui tyytymään 207 paikkaan.
Vaalijärjestelmän vuoksi pienempien puolueiden paikkamäärä jää yleensä alhaiseksi verrattuna kahteen suureen.
Nimekkäitä putoajia
Kansalliskokoukseen valittiin nyt entistä enemmän naisia eli 25 prosenttia. Presidentti Hollanden tavoitteena on kuitenkin täydellinen tasavertaisuus, eli ainakin tämän viikon torstaina nimitettävään uuteen hallitukseen yritetään saada yhtä paljon naisia kuin miehiäkin.
Koska Ranskaa rasitti pitkään jatkunut vaalisarja, vaaliväsymys oli ilmeinen. Äänestysprosentti jäi ennätyksellisen alhaiseksi. Peräti 43 prosenttia jätti äänestämättä.
Parlamentista tipahti muun muassa sosialistipuolueen tähti ja entinen presidenttiehdokas Ségolène Royal sekä Mitterrandin hallituksen suosittu kulttuuriministeri Jack Lang.
Myös äärioikeiston Kansallinen rintama -puolue koki tappion, kun puolueen puheenjohtajaa Marine Le Peniä ei valittu. Sen sijaan samaan sukuun kuuluva, täysin tuntematon 22-vuotias aloitteleva poliitikko Marion Maréchal-Le Pen valittiin. Suvun päämies, Jean-Marie Le Pen, oli junaillut kaiken.