Onko monietninen Nepal mahdoton hallittava?

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Nepalilaiset ylpeilevät sillä, että heidän maataan ei ole koskaan valloitettu. Syy lienee siinä, että Nepalia on mahdoton hallita.

Intiaa isännöineet britit silmäilivät pohjoisen vuoria, mutta jättivät Nepalin valloittamatta, koska sen kaitseminen tuntui ylivoimaiselta. Maahan 1700-luvulla tunkeutuneet kiinalaiset palasivat samasta syystä omia jälkiään.

Tilanne ei ole muuttunut, vaikka Himalajan entinen kuningaskunta on nyt tasavalta. Maa on yhä hallitsematon, ja isot naapurit alkavat ärtyä sen jatkuvaan epävakauteen.

Nepalin demokratialiike onnistui suitsimaan kuninkaan valtaa 1990 ja maasta tuli perustuslaillinen monarkia. Maolainen sissiliike halusi kommunistisen tasavallan ja aloitti 1996 sodan, joka vaati 16 000 uhria.

Tulitauko solmittiin kymmenen vuotta myöhemmin. Maolaiset voittivat perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaalit 2008 ja Nepalista tuli liittotasavalta.

Maalla oli neljä horjuvaa koalitiohallitusta neljässä vuodessa, ja perustuslain laadinnan takarajaa lykättiin kolmesti. Korkein oikeus pysäytti prosessin tämän vuoden toukokuun 27. päivään.

Neljä tärkeintä poliittista ryhmää yritti viime tingassa ratkoa kiistojaan, mutta turhaan. Pääministeri Baburam Bhattarai hajotti kansalliskokouksen ja julisti uudet vaalit marraskuulle.

Takaisin nollapisteeseen

Nepal palasi nollapisteeseen: sillä ei ole perustuslakia eikä lainsäätäjiä, pääministeri nilkuttaa kauttaan loppuun ja presidentin rooli on seremoniallinen. Maa seilaa tuntemattomilla vesillä turvanaan hatara väliaikainen perustuslaki.

Umpikujaan johtivat kiistat perustuslain kahdesta avainkohdasta: miten muodostaa ja nimetä liittovaltion osat, ja kuuluuko presidentin valinta parlamentille vai kansalle. Eripuraa on sekä puolueiden kesken että niiden sisällä.

Maolaiset ja heitä tukevat aluepuolueet haluavat osavaltiojaon etniseltä pohjalta ja suoran kansanvaalin. Keskustalainen kongressipuolue ja maltillisen vasemmiston UML vastustavat etnistä jakoa ja pelkäävät, että kansanvaali tekisi presidentistä diktaattorin.

Ennen kuin peli puhallettiin poikki, läntinen Nepal oli kuukauden pysäyksissä, kun eri ryhmät lakkoilivat aluevaatimustensa tueksi. Pääkaupungissa Katmandussa järjestetty kolmen päivän lakko yltyi vandalismiksi.

Valtaa syrjäytyneille?

Kiistan ytimessä on osavaltioiden muodostus: rajataanko ne etnisten ryhmien asuinalueiden mukaan – ja kuinka monen – vai tyydytäänkö mahdollisimman vähälukuisiin ja neutraalisti nimettyihin osavaltioihin.

Etnisyyden puoltajat uskovat sen vahvistavan Nepalin liki sataa syrjäytynyttä väestöryhmää antamalla niille itsenäistä päätösvaltaa alueillaan. Vastustajien mielestä se heikentäisi kansakunnan yhtenäisyyttä ja kärjistäisi ristiriitoja sekä kamppailua luonnonvaroista, mikä vain pahentaisi köyhyyttä.

Hilmalmedian toukokuisessa kyselyssä kolme neljästä vastaajasta piti etnistä jakoa huonona. Enemmistö kannatti presidentin valintaa suoralla kansanvaalilla.

Perustuslain kariutuminen oli monille helpotus, koska siihen kaavailtujen etnisten kompromissien pelättiin jättävän kaikki tyytymättömiksi ja johtavan mellakoihin.

On kyseenalaista, saadaanko vaalit pidettyä marraskuussa, mutta jonkinlainen kansallisen yhtenäisyyden hallitus olisi koottava pikimmin. Puolueiden on palattava lähtöruutuun ja etsittävä toimiva malli perustuslaille.

Etnisen jaon vastustajilla oli jo kompromissiesitys, jota hiomalla voitaisiin päästä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Etnisyydellä politikointi on vaarallista, mutta syrjinnän jatkaminen Aasian eriarvoisimmassa maassa voi olla vielä vaarallisempaa.

Kunda Dixit on Katmandussa ilmestyvän Nepali Timesin päätoimittaja ja kustantaja.