Pintaa syvemmältä
Egyptin presidentinvaalien vaalivalvojaiset olivat hiukan toisenlaiset kuin mihin meillä on totuttu. Ei ollut television vaalistudiota asiantuntijoineen eikä ääntenlaskennan etenemisen myötä ruutuun ponnahtavia pylväsgraafeja, vaan pönäkkä lehdistötilaisuus, jossa vaalikomission puheenjohtaja luki tunnin verran raporttia eri vaalipiireissä tehtyjen valitusten käsittelystä ja valitusten vuoksi hylättyjen äänien määrästä.
Tämä tapahtui viime sunnuntaina, kun oli kulunut viikko presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyksestä.
Viimein päästiin lopullisiin äänimääriin. Kun selvisi, että Muslimiveljeskunnan ehdokas Mohammed Mursi oli saanut enemmän ääniä kuin entinen pääministeri Ahmed Shafik, Al Jazeeran suora lähetys siirtyi näyttämään kuvaa Kairon Tahrir-aukiolta, jossa Egyptin liput hulmusivat ja kymmenet tuhannet muslimiveljien kannattajat huusivat: ”Jumala on suurin!”
Egyptissä kenraalit laativat lait, päättävät budjetista ja johtavat jatkossakin maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Vielä kaksi vuotta sitten harva olisi uskonut, että vainotun Muslimiveljeskunnan ehdokas olisi voitu valita maan presidentiksi. Useat veljeskunnan johtajista istuivat vankilassa, ja presidentti Hosni Mubarak yritti juonia liikemiespojastaan Gamal Mubarakista seuraajaansa.
Mutta Egyptin viimevuotisen kansannousun jälkeen tulos oli pettymys monille demokratialiikkeen aktiiveille. Ei pelkästään sen vuoksi, että islamistisen Muslimiveljeskunnan ehdokas voitti, vaan koska uudella presidentillä ei ole juuri lainkaan todellista valtaa.
Mubarakin eroamisesta lähtien Egyptissä vallassa ollut sotilashallitus, Asevoimien korkein neuvosto, julkaisi viime viikolla asetuksen, jonka myötä kenraalit päättävät jatkossakin maan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kenraalit laativat myös lait, päättävät maan budjetista ja määräävät, ketkä nimetään laatimaan maalle uutta perustuslakia.
”Egyptillä on nyt presidentti, joka ei hallitse armeijaa, ei voi vaikuttaa puolustusbudjettiin, ei pysty vaikuttamaan lakien säätämiseen tai uuden perustuslain laatimiseen, eikä maassa ole parlamenttia. Mitä valtaa hänellä siis on?” kysyttiin lukijakommentissa Britannian yleisradion BBC:n verkkosivustolla.
Egyptin korkein perustuslakituomioistuin hajotti kaksi viikkoa sitten maan parlamentin. Vuodenvaihteessa pidetyissä parlamenttivaaleissa sovellettiin vaalilakia, joka oli tuomioistuimen päätöksen mukaan perustuslain vastainen. Muslimiveljeskunnan Vapaus- ja oikeuspuolueella ja äärikonservatiivisten salafistien Valon puolueella oli parlamentissa selvä enemmistö.
Kun vielä parlamenttikin on hajotettu, voidaan hyvällä syyllä kysyä, mitä Egyptin arabikeväästä on jäänyt käteen.
Uudella presidentillä kuitenkin jonkin verran valtaa sisäpolitiikassa. Lähipäivinä Mursin on määrä nimittää maalle pääministeri ja varapresidentti, joiden uskotaan tulevan Muslimiveljeskunnan ulkopuolelta. Muslimiveljien arvellaan haluavan hälventää monien ihmisten pelkoa siitä, että se pyrkisi tekemään Egyptistä uskontoon perustuvan islamilaisen tasavallan.
Uuden hallituksen suurimmat haasteet liittyvät turvallisuuteen ja talouteen. Rikollisuus on kasvanut selvästi sitten kansannousun, etenkin autovarkaudet ja aseelliset ryöstöt. Rikollisuuden pysäyttämiseksi muslimiveljien täytyisi nyt tehdä yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa, jotka vielä jokin aika sitten keskittyivät uskonnollisten liikkeiden vainoamiseen, pidätyksiin ja kidutukseen.
Yksityistämisen aiheuttama työttömyys ja työolojen kurjistuminen olivat keskeisiä syitä kansannousuun. Monet odottavat nyt talouden ripeää kohentumista. Yli 40 prosenttia egyptiläisistä elää köyhyysrajan alapuolella, etenkin maaseudulla ja kaupunkien slummilähiöissä.
Muslimiveljien kannattajat taas uskovat, että presidentti tulee ratkaisemaan Palestiinan tilanteen ja vaatimaan Israelilta myönnytyksiä. Veljeskunta arvosteli Mubarakin hallintoa jatkuvasti siitä, että se toimi Yhdysvaltojen käskyläisenä.
Niin pitkään kun presidentin valta on rajattu, Mursin tulevalla hallituksella ei kuitenkaan ole keinoja vaikuttaa Palestiinan tilanteeseen. Kun muslimiveljien tiedottajalta kysyttiin alkuviikosta, suostuuko presidentti Mursi kättelemään Israelin johtajia, tiedottaja vastasi, että hallitus todennäköisesti nimittää ulkoministerin veljeskunnan ulkopuolelta.
Mubarakin hallinnon vihatuimpia asioita olivat poikkeuslait, jotka antoivat turvallisuuspoliisille valtuudet pidättää ihmisiä ja tuomita heidät erityisissä poliisituomioistuimissa. Toukokuun lopulla Egyptin sotilasneuvosto päätti lopulta jättää uusimatta 31 vuotta voimassa olleen poikkeustilan.
Kaksi viikkoa myöhemmin sotilasneuvosto kuitenkin laati uuden asetuksen, jonka mukaan sotilaspoliisi voisi jatkossakin pidättää ihmisiä ja tuomita heidät sotilastuomioistuimessa. Asetus olisi väliaikainen ja voimassa siihen asti kunnes maassa hyväksytään uusi perustuslaki.
Alkuviikosta hallinto-oikeus kuitenkin kumosi sotilaiden uudet pidätysvaltuudet.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan lähes 200 egyptiläistä on edelleen pidätettynä poikkeuslakien nojalla. Mubarakin vallan aikana pidätettyjä oli parhaimmillaan yli kymmenen tuhatta.
Mubarakin kauden ihmisoikeusloukkausten kokonaisvaltainen selvittäminen jäänee vielä haaveeksi, mutta alkuun päästiin, kun kairolainen tuomioistuin tuomitsi Mubarakin ja entisen sisäministerin Habib al-Adlyn kesäkuun alussa elinkautiseen vankeuteen Kairon Tahrir-aukion väkijoukkojen tulittamiskäskystä ja muista kansannousun aikaisista väkivaltaisuuksista.
Valtion turvallisuuspalvelun entinen johtaja, neljä muuta entistä sisäministeriön johtajaa ja Kairon entinen turvallisuuspäällikkö päästettiin kuitenkin vapaiksi.
Kansannousun aikana turvallisuuspoliisi surmasi kaikkiaan 850 mielenosoittajaa.
Mubarakin pojat Gamal ja Alaa vapautettiin korruptiosyytteistä, mutta uutta oikeudenkäyntiä odotetaan, jossa heitä syytetään pörssikeinottelusta.
uutiskirje 
