Chileläinen Carmen on kuusivuotias, kun Salvador Allende syöstään vallasta. Pian perheen täytyy muuttaa Vancouveriin pakoon Pinochetin diktatuuria. Viisi vuotta myöhemmin vastarintaliike kutsutaan taas kasaan ja Carmen lähtee äitinsä, siskonsa ja isäpuolensa kanssa Etelä-Amerikkaan.
Ulkoisesti perhe elää keskiluokkaista elämää, mutta pinnan alla pidetään yllä turvataloa muille aktivisteille. Carmenin lapsuus kuluu peitetarinaa eläessä ja jatkuvan pelon otteessa.
Carmen Aguirren omaelämäkerrallinen Kiihkeä maa – Nuoruuteni vastarintaliikkeessä on ravisteleva ja herättävä teos. Se kuvaa lapsen tunteita tilanteessa, jossa kenellekään ei saa kertoa totuutta itsestään, ja jossa koko elämä muuttuu pelottavaksi näytelmäksi. Myöhemmin Carmen valitsee itse vastarintaliikkeessä mukana olemisen. Pelon voittamisesta tulee elinehto.
Kirja kuvaa 1980-luvun Boliviaa, Argentiinaa ja Chileä varsin poliittisesti.
Vastarintaliikettä ei romantisoida, eikä teos yritä tuoda oikeutusta sen enempää vastarintaliikkeelle kuin hirmuhallitsijoillekaan. Aguirre kirjoittaa kokemustensa pohjalta, muttei väitä kokemaansa yhdeksi totuudeksi.
Vaikka aihe on vaikea ja synkkäkin on Kiihkeä maa mukavaa ja koukuttavaa luettavaa. Teksti soljuu kauniisti läpi kirjan. Nuoren tytön varhaiseen aikuistumiseen ja perheen kaksoiselämään suhtaudutaan lämpimällä huumorilla, jonka läpi tarina siivilöityy inhimilliseksi kokonaisuudeksi.
Sinänsä tuttuun aiheeseen tuo mielenkiintoisen särmän se, että kertoja on itse elänyt vallankumoustaisteluiden keskiössä. Kiihkeä maa ei ole ulkokohtainen teos, vaan sen muassa pääsee sukeltamaan syvälle maailmaan, joka oli ja on monille totta.
Vaikka kirjan pääpaino onkin 1980-luvussa, tekee Aguirre kirjan lopussa yhteenvetoa, siitä mitä tapahtui vastarintaliikkeen hajoamisen jälkeen. Tässä valossa peilataan jopa vuonna 2010 Chilen Atacaman autiomaassa kaivokseen jääneiden mainareiden todellisuutta.
Carmen Aguirre: Kiihkeä maa – Nuoruuteni vastarintaliikkeessä. Suomentanut Anu Nyyssönen. Like 2012. 301 sivua.
uutiskirje 
