Kehitysapu on läntisten teollisuusmaiden ovela hattutemppu muuttaa vuosisatainen ryöstösaaliinsa hyväntekeväisyydeksi ja auttamishaluksi samaan tapaan kuin lääketeollisuus kehittelee ensin sairauksia ja sen jälkeen niille sopivat parannuslääkkeet. Evoluutiota (kehitystä) ja revoluutiota (vallankumousta) ei kuitenkaan haluta yhdistää saman ilmiön peräkkäisiksi näytöksiksi. Markkinavoimavetoinen kehitys on sitä, että jokaisen on juostava yhä kovempaa pysyäkseen edes paikoillaan, koska markkinoilla nopeat syövät hitaat.
Puolangalla pienviljelijäperheeseen 1940 syntynyt Niilo Hyttinen kuvasi suomalaisen kehitysalueen murroksen 1960-luvulta 2000-luvulle. Kajaanin taidemuseossa 9. syyskuuta saakka esillä oleva näyttely esittelee kaksi vuotta sitten kuolleen Hyttisen taiteen laajat kaaret viideltä vuosikymmeneltä.
Hyttinen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa 1961–65 opettajanaan muun muassa Tapani Raittila. Hyttisen teoksia oli ensimmäistä kertaa esillä Reputettujen näyttelyssä Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1965. Tuolloin kohahdutti teos Vietnam, rakastettuni. Viisi vuotta myöhemmin syntynyt Kehitysaluemuotokuvien sarja sai nopeasti valtionpalkinnon, joka kannusti Hyttistä jäämään vapaaksi taiteilijaksi.
Vuonna 1973 Hyttinen muutti perheineen Puolangalle kotitaloonsa, jonka yläkertaan rakennettiin ateljee. Tuohon aikaan hänelle siunaantui lapsia sekä luottamustehtäviä taiteilijajärjestöissä ja valtion taidehallinnossa.
Maallinen alttaritaulu
Vuonna 1981 Puolangan kunnanvirastoon valmistuneen Hevosmiehen puheet Aku-Kimmo Ripatti risti maalliseksi alttaritauluksi.
Hyttinen toimi käsikirjoittajana ja näyttelijänä Markku Lehmuskallion 1982 ohjaamassa elokuvassa Sininen imettäjä.
Vuonna 1993 Oulun taidemuseo järjesti laajan retrospektiivisen näyttelyn, jonka yhteydessä julkaistiin teos Miesten sauna.
Pohjois- ja Itä-Suomen waterloo
Maa- ja metsätalouteen tukeutuneen Pohjois- ja Itä-Suomen waterloo alkoi 1960-70 -luvuilla, kun metsien monitoimihirviöt katkaisivat kirveestä varren ja pokasahasta terän.
Hyttisen teokset Waterloo vuodelta 1990 sekä Viimeinen justeeri 1986 ja Maa odottaa herättävät kysymään, miltä maaseutu näyttäisi tänään, jos metsätyöt ja puutavarankuljetukset olisi toteutettu aidosti pienyrittäjäpohjalta, tilakohtaisilla hevos- ja traktoripeleillä? Kysymys jää vastausta vaille.
Teos Kansallinen hätäapuohjelma vuodelta 1996 tarjoaa lääkkeeksi aktiivista parittelua samaan tapaan kuin sodan jälkeen jälkeläisten lukumäärää lisäämällä uudistilallinen sai valtiolta velkojaan anteeksi.
Siirtotyömaa vuodelta 1969 havainnollistaa, kuka junien kuljettamista hiljaisista miehistä hyödyn irti repi.
Ei niin pientä, etteikö se sisältäisi jotain suurta. Hetkessä on ikuisuuden siemen. Kriitikko Marja-Terttu Kivirinta on todennut Hyttisen Hautajaismarssi-teoksesta, että monumentaalisena teos kasvaa kultakauden mestariteosten mittaiseksi. Se järkyttää järkkymättömyydessään, voimakkuudessaan se hätkähdyttää.
Dementia ja SKP:n konkurssi
Dementia-teos vuodelta 1996 kertoo milloin muisti pätkii? Kun nainen näkee miehensä pallien paikalla omenan. Mustat sponsorit havainnollistaa SKP:n konkurssin 1988, kun musta koira parittelee punaisen naaraskoiran kanssa.
Kajaanin taidemuseon Niilo Hyttinen 1940–2010 on kesän yksi hienoimmista, hauskimmista sekä puhuttelevimmista näyttelyistä. Matka meidän suomalaisten sielunmaisemiin ja kadotettuun aikaan, joka on niin lähellä, ettei millään hennoisi uskoa sen jättäneen meidät ikuisiksi ajoiksi.
Kajaanin taidemuseo, Linnakatu 14. Niilo Hyttinen 1940-2010. Näyttely avoinna 9. syyskuuta saakka. Avoinna su-pe 10-17, ke 16-20 vapaa pääsy. Alle 18-v. ilmaiseksi. Lauantaisin museo suljettuna.
uutiskirje 
