Tuo ”älkää hätäilkö” on vitsin mukaan se yhdestoista käsky, joka jäi pois Lutherin Vähäkatkismuksesta. Kirja oli tarkoitettu kaikelle kristikansalle opastuksesi nöyryyden ja viisauden tiellä.
Vitsi vitsinä, mutta siinä on yhä tässäkin hektisessä talous- ja rahakriisissä oma viisautensa. Tätä kriisiä on näet taltutettu euro-valtioiden lyhyin ja nopein huippukokouksin, jotta saataisiin hetkeksi edes hengähdystauko. Vuorokaudessa tai parissa ei saavuteta paljoakaan sellaisessa tilanteessa, jossa eri maiden väliset erimielisyydet ratkaisukeinoista ja erilaiset kansalliset edut törmäilevät kiivaasti toisiinsa.
Mutta ongelmat jäävät ja valtiomiehet tietävät sen.
Mitä tehdä, jos ja kun hätäily johtaa neuvottomuuteen. Joskus on tullut mieleeni, että näissä neuvotteluissa voitaisiin ehkä käyttää koeteltua uuden paavin valinnassa käytettyä keinoa: neuvottelijat eristetään tästä maailmasta kunnes ratkaisun valkoinen savu tupruaa.
Talous- tai rahakriisi ei taida savumerkeillä hävitä. Ja kaiken maailman talous- ja muut sanaviisaat tunkeutuvat lukittuihin tiloihinkin. Ja he kyllä jakelevat auliisti neuvojaan. Kaikki kehottavat panemaan antamansa neuvot ripeästi toimeen, mikä tarkoittaa pelkistettyä hätäilyä. Äkkineuvot ja keksinnöt eivät näet paljoa auta, kun on jo housuissa.
Suomessa perussuomalaiset pauhaavat kuin entisen papin pasuuna.Tähän heillä on toki perustuslaillinen oikeus. Mutta eipä heillä taida olla mitään muuta konkreettista sanottavaa kuin että jätetään euro ja palataan markkaan. Ja tämäpä se hätäilyä olisi. Se olisi vielä leikkiä kaaoksen kanssa. Tai ainakin se olisi huonoin mahdollinen keino kiperässä tilanteessa. Se olisi kuin pelihousujen polttamista istumalla tulikuumalle hellalle
Ei kehitystä voi taaksepäin tuupata, se on elämisen fakta. On jatkettava eteenpäin. Mutta järki käteen. Suomen neuvottelijoiden on katsottava uutta tietä, se ei toki löydy helpolla, koska kaikkien pasmat ovat sekaisin. Siksi on tutkittava eri valtiopelaajien kortit hätäilemättä ja kylmän rauhallisesti. Meillä on hyvät asemat, jopa salettitilanne, jota ei pidä hätäilyllä hävittää.
Vaikka taaksepäin ei voida palata, niin menneisyyttä voi vastaisen varalle pohtia ja tutkia. Ei kaikki viisaus ole hektisen nykyajan omaisuutta. Muuan Paasikivi-vainaakin sanoi, että viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen,
Niinpä talouskriisin ratkaisun avainkaan ei ole vain tässä päivässä tai huomisessa, jolloin se jotenkin ratkaistaan. Mutta miten?
Eräs tärkeä viite löytyy Marxin Pääoman luvusta kolme. Siinä 1800-luvun ”kukkaiskielellä” kirjoittava Marx osoittaa, miten rahan tehtävään maksuvälineenä sisältyy syvä, jopa sovittamaton ristiriita, ”joka puhkeaa ilmi siinä tuotanto- ja liikepulmien vaihessa jota sanotaan rahakriisiksi”. (s. 134. Pääoma painos v.1974).
Selvennykseksi sanottakoon, että tämä ristiriita muodostuu pahaksi silloin kun sen olemassaoloa ei myönnetä tai sitä ei haluta yhteiskunnan muilla toimilla pitää kurissa. Siis ei haluta hallita. Usein tämmöinen tilanne syntyy siinäkin tapauksessa, kun unohdetaan, ohje: ”Älkää hätäilkö!”
uutiskirje 
