Halpa energia loppuu ja kasvutalous joutuu ongelmiin, sanoo energiatalouteen perehtynyt filosofi Tere Vadén. Päättyykö kapitalismi ympäristökriisiin, infrastruktuurin romahtamiseen vai resurssisotiin?
– Ne tapahtuvat kaikki, eri puolilla, eri tavalla ja vähän eri tahtiin, Aalto-yliopiston professorina toimiva Vadén vastaa.
– Infrastruktuurin romahdus voi tapahtua yhtä aikaa sen kanssa, että yhteiskunnalliset hierarkiat korostuvat ja toiset ihmiset rikastuvat.
Vadén käyttää esimerkkinä Venäjän Karjalaa, jossa hän kävi alkukesästä. Parin kymmenen kilometrin taksimatkaan meni kaksi tuntia, koska tie oli käyttökelvottomassa kunnossa. Paitsi siinä kohdassa, jossa se ylitti rikkaiden käyttämän lentokentän.
– Rikkaat lentävät datsoilleen lentokoneella, eivät he tarvitse tietä. Tämä on tapahtunut yhtä aikaa sen kanssa, että samassa paikassa muu infrastruktuuri on rapistunut.
Ympäristön ja talouden romahtamista on ennustettu ainakin Rooman klubin vuoden 1972 Kasvun rajat -raportista lähtien. Silti talouskasvu porskuttaa.
Rooman klubin raportti oli ennuste, Vadén huomauttaa. Enää ei tarvitse ennustaa. Riittää, että katsotaan, mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt.
– Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi rajoittaa energiankäyttöä. On tosiasia, että öljynkäyttö vähenee OECD-maissa riippumatta siitä, halutaanko sitä vai ei.
Teollisuusmaiden öljynkulutuksen huippukohta ohitettiin vuonna 2005. Nyt kulutus on laskenut vuosien 1995-1996 tasolle. Yhdysvalloissa autolla ajettujen kilometrien määrä laskee koko ajan.
Miinusmerkkiset luvut ovat historiallisia. Vadénin mukaan käynnissä on loppulama, josta talouskasvu ei enää tokene vakaaksi. Pääsyy on öljy.
Öljy on taloudelle kuin vesi ihmiselle
Kolmasosa öljyn tuotannosta tulee 21 suurimmasta lähteestä. Jos ne ehtyvät, Vadénin mielestä ei ole liioiteltua odottaa äkkinäistä romahdusta OECD-maissa. Talouskriisi on enne tulevasta.
– Ilman muuta öljyn hinnan nousu, että se viisinkertaistui viime kymmenluvulla, on yksi syy nykyiseen talouskurimukseen, Vadén sanoo.
Kriisistä eniten kärsineet euromaat – Portugali, Italia, Irlanti, Kreikka ja Espanja – ovat myös niitä Euroopan maita, joiden bruttokansantuotteesta menee suurin osa öljyyn. Öljyn hinnan nousu kurittaa pahiten juuri näitä maita.
Maailmaa riepotteleva talouskriisi on ensisijaisesti velkakriisi. Velanmaksu on helpompaa, kun talous kasvaa. Talouskasvua taas ei ole ilman energiankulutuksen kasvua. Ja energia on käymässä vähiin.
Vadén antaa kotimaasta esimerkin energian talousvaikutuksesta.
– Viime vuonna Suomen vaihtotase meni alijäämäiseksi, mikä johtuu lähes kokonaan siitä, että öljyn hinta on noussut.
Seurauksena Suomesta virtaa öljyrahaa Venäjälle. Vadén on tehnyt laskelmia: jos öljytynnyrin hinta nousee 10 dollarilla, muutamassa vuodessa Suomelta menee venäläiseen öljyyn Kreikan lainatakuita suurempi summa.
– Vaihtotase saataisiin tasapainoon pelkästään säästämällä öljyn kulutusta, mikä saattaisi olla järkevää energiapoliittisesti, kauppapoliittisesti ja jopa ulkopoliittisesti.
Tuomas Enbuske ennustaa pamfletissaan Ajatusten alennusmyynti, että jos öljy loppuu, yritykset keksivät tilalle yhtä hyvän energianlähteen.
– Öljyä voisi verrata veteen, Vadén kommentoi. – Jos kaikki vesi tulisi juotua ja kustua niin, että se menisi pilalle, miten kapitalismi keksisi korvaavan tuotteen? Sellaista ei ole, elämä tarvitsee juuri niitä vesimolekyyleja.
Sama pätee öljyyn. Teollinen yhteiskunta on rakennettu tarvitsemaan hiilivetymolekyyleja. Sen infrastruktuurin puitteissa on vaikea löytää öljylle korvaaja.
Energiakriisi tuottaa kuripolitiikkaa
Energiavallankumous johtaa yhteiskunnalliseen vallankumoukseen, jos Vadén on oikeassa.
Valtioiden välillä ja sisällä taistellaan resursseista jo nyt. Vadén luettelee: Irakin ja Afganistanin sodat, Sudanin sisällissota. Venäjällä, Intiassa ja Kiinassa käydään aseellisia konflikteja paikallisista kaivoksista, öljylähteistä ja patohankkeista.
Kun Meksikon suurimman öljykentän tuotanto alkoi laskea, valtio joutui hankaluuksiin ja on infrastruktuuriltaan romahtamassa “rosvopäälliköiden paikaksi”.
Vadén sanoo, että tulevaisuudessa hyvinvointia on parannettava talouskasvun sijaan ottamalla rikkailta pois. Tämä johtaa luokkataistelun paluuseen, josta Occupy-liike on antanut esimakua.
Energian hiipuessa talouskasvu ei enää onnistu. Luokkaperspektiivi korostuu ja politiikka muuttuu autoritaariseksi kurinpidoksi, jota tekevät leikkuripoliitikot moraalisaarnoineen.
Vadén mukaan toisenlainen politiikka on mahdollista.
– Tutkimuksissa on nähty, että ihmiset ovat periaatteessa suostuvaisia leikkaamaan energiankulutustaan, jos se tapahtuu sillä tavalla, että kaikkien on pakko.
Ihmiset vertaavat itseään aina toisiin. Yhteistä elintason laskua ei välttämättä pidettäisi kovin pahana.
Syytä optimismiin
Suomalaisessa elämäntavassa on Vadénin mukaan paljon asioita, joita säätelemällä energiankäyttöä saataisiin vähennettyä ilman, että se vaikuttaisi elintasoon. Esimerkkeinä hän mainitsee turhat kuljetukset, mainosvalot ja valmiustilassa olevat sähkölaitteet.
Entä miten energiantuotanto pitäisi järjestää?
– Joka niemeen, notkoon ja saareen oma pieni tuotantolaitos. Pieni vesivoimala tai hakevoimala. Tai tuulivoimala tai auringonkerääjä, tai mieluiten kaikkia näitä.
Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lundin mukaan Suomen energiapolitiikka on ylhäältä käsin määrättyä ja suurteollisuuden ehdoilla tehtyä, jos verrataan esimerkiksi Itävaltaan. Vadén komppaa: kansalaisnäkökulma on Suomessa heikko. Tämä jarruttaa hajautetun energiatuotannon käynnistämistä.
– Ennen sotia ja sotien aikaan Suomessakin oli joka kunnassa oma mylly, vesilaitos ja sähkölaitos, kunnes ne yhdistettiin isoiksi yksiköiksi, Vadén sanoo.
– Tässä mielessä kannatan paluuta vanhaan, siis pienempiin ja hajautettuihin yksiköihin. Samalla onnistuu myös hierarkioiden purkaminen. Omavaraisuuden ja itseriittoisuuden kautta demokratiaa tulee taas mahdolliseksi.
Palataan vielä talouden romahdukseen. Vadén kuvaili juuri melkoisen katastrofin. Onko meillä mitään syytä optimismiin?
– On, ja juuri tätä yritän sanoa omalle perheelle, kun vaimo kieltää ettei lapsille saa puhua. Tässä on se optimistinen puoli, että kapitalismi loppuu.
– Ihmiskunnan tuhoava käsi pienenee. Tulee mahdolliseksi taas jollain tavalla tolkullinen elämä. Yli puolet öljystä on jo poltettu, eli yli puolet tuhosta, joka öljyllä voidaan tehdä, on jo tehty.
lehti 