”Näitä aforismeja on rustattu muistiin lautasliinoihin ja paperilappuihin, kapakoiden baaritiskeillä, tenniskentillä ja juoksulenkeillä…”
Matti Hovisepän uusi mietekokoelma Narsisti liekanarunsa päässä on mielenkiintoista, joskin hieman epätasaista ajan ilmiöiden aforistista kommentointia.
Huutia ja kyytiä saavat sellaiset isot teemat kuin ihmisyys, rakkaus, kateus, narsismi sekä viisaus vs. tyhmyys. Myös salkkuja kantavat tärkeät porhot ja puoluepamput sekä uskonnon lieveilmiöt tulevat käsitellyiksi.
Puola-teema on myös mukana – luonnollisesti siksi, että tutkiva toimittaja Hoviseppä on asustellut Varsovassa vuosikaudet muun muassa Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana.
Kirjeenvaihtajan työnsä ohella hän on myös kaunokirjailija, jolta on julkaistu runoja, novelleja ja pienoisromaaneja. Edellinen kirja Ewa (2011) oli omaperäinen puolalais-suomalainen rakkaustarina.
Narsisti liekanarunsa päässä -kokoelman aforismit liikkuvat ikuisten teemojen ohella myös tiukasti nykyajassa. Parhaat palat löytyvät kuitenkin muualta, juuri ihmisyyden – tai vaikkapa rakkauden tulkinnoista.
”Elämme aikaa, jolloin valheellinenkin rakkaus hyväksytään, kunhan se on aitoa.”
”Jotta rakkaus kestäisi, sen on annettava hiljentyä, köyhtyä, kävellä omaa rataansa.”
Myös ihmisen egoismin tai narsismin pohdinnoissa Matti Hoviseppä on parhaimmillaan. Voisi kuvitella että rikas elämisen kokemus eri maissa pistää aforistikon ajattelemaan kuinka samanlaisia kaikessa erilaisuudessa olemmekaan.
”Ihmisen onnen turva – toisto.”
”Teeskentely on yleisin tauti, joka ei tapa.”
”Itseään jatkuvasti tarkkaileva pyrkii valtaan.”
”Yhä harvempi osaa enää olla itselleen läsnä.”
”Globalismissa elävän ihmisen summa: tulla sellaiseksi, joksi ei halunnut.”
Matti Hoviseppä: Narsisti liekanarunsa päässä. Mediapinta 2012, 90 sivua.
uutiskirje 
