On pilvinen ja lämmin lauantaipäivä elokuun alkupuolella. Sointulassa, länsikanadalaisen Malcolmin saaren keskuksessa, on paikallismarkkinat, ja pubi tarjoilee hotdogeja pääraitin Kaleva Roadin varrella. Saaren asukkaat odottavat kulkuetta.
Saarelaisten humoristisesta mielenlaadusta kertoo se, että paraatin nimi on Pet Parade (Lemmikkieläinkulkue). Paraati lähtee liikkeelle Haalilta, suomalaisten sosialistien kunnianarvoisalta järjestötalolta. Mäkeä alas astelee lapsia ja aikuisia koristeltujen kissojen ja koirien kanssa. Paraatin nuorimmaisia on utopistien jälkeläinen kuudennessa polvessa, kaksivuotias Anderssonin eli Karvosten suvun silmäterä.
Muutamalla toripöydällä myydään suomalaista pullaa, kirpputoritavaraa ja arpoja. Saarella asuva korutaiteilija myy korujaan. Kaikille tarjotaan maksuttomia leivosmaistiaisia, ja saarelainen John Taylor soittaa kitaraa. Paraatiin osallistuneet lapset palkitaan.
Tämä on nykypäivän sointulalaista yhteisöllisyyttä. Punaliput eivät liehu, mutta me-henki elää. Talot ovat kanadalaisittain pieniä, ja elämä näyttää rikkaassa kanadalaisessa mittakaavassa vaatimattomalta. Ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan rauha oman olemisensa kanssa.
Sinnikkäimmät jäivät
Sointula ei kuollut, kun johtaja Matti Kurikka 1904 lähti sieltä pettyneenä ja riitaantuneena pois. Sointula ei kuollut silloinkaan, kun ”se saarelle jäänyt johtaja” A.B. Mäkelä (Austin McKela) kuoli saarella 1932.
Sointulan ovat rakentaneet kaikki ne sadat ihmiset, jotka ovat sinne reilun sadan viime vuoden aikana muuttaneet. Ensimmäiset asukkaat olivat suomalaiset, jotka 1900-luvun alussa saivat Nanaimon ankeissa kaivosoloissa ajatuksen ihanneyhteisöstä, utopiasta, ja kutsuivat Matti Kurikan sitä kanssaan perustamaan.
Utopian yhteisasuminen päättyi tulipaloon 1903. Moni oli siitä salaa hyvilläänkin; perheet halusivat rakentaa omia koteja. Mutta yhteisöllisyys ja osuustoiminta-aate jatkuivat: Sointulan keskus on edelleen saaren ainoa kauppa, Sointula Co-Op Store.
Kurikka lähti, tasa-arvo jäi
Matti Kurikka johti Sointulaa vain muutaman vuoden, vuoteen 1904. Vastoinkäymisten ja riitojen jälkeen hän muutti lähelle Vancouveria, jonne hän perusti uuden yhdyskunnan, palasi välillä Suomeen ja sieltä takaisin Amerikan itärannikolle, jossa hän kuoli 1915. Mitä Kurikan ajattelusta jäi saareen jäljelle?
Kurikka oli tunnettu tasa-arvon kannattaja. Hän sai vaikutteita muilta utopisteilta ja kritikoi kirkon naisvihamielistä asennetta. Synnyttäneet naiset olivat kirkon mukaan saastaisia, ja erityisesti naimattomia synnyttäjiä uhkasi jopa suoranainen väkivalta ennen kuin heidät niin sanotusti kirkotettiin. Tällaista menoa ei Sointulassa tunnettu, kun ei sinne päästetty kirkkoakaan.
Cathy Pakkalen (60) kertoo aina eläneensä saarella tasa-arvoisena naisena. Hänen esiäitinsä, järjestyksessä toisena naisena saarelle tullut Katri Riksman osallistui kaikkiin poliittisiin kokouksiin siinä missä miehensäkin.
1909 perustettu osuuskunta toimii yhä
Malcolm-saareen pääsee helpoimmin Vancouverin saarelta. Rantakaupunki Port McNeillistä on lautalla matkaa 25 minuuttia. Saari on noin 24 kilometriä pitkä.
Saarella asuu nykyään noin 600 asukasta. Siellä on koulu, jossa voi käydä esikoulusta seitsemänteen luokkaan saakka. Nuoret käyvät koulunsa lauttamatkan takana Port McNeillissä.
Sointulassa toimii läntisen Kanadan vanhin yhä toimiva osuuskunta, perustettu 1909. Siihen kuuluvat käytännössä kaikki aikuiset saarelaiset ja monia poismuuttaneitakin. Jäsenet saavat ostoksistaan alennuksia, mutta tuottoja ei ole voitu viime vuosina maksaa.
Kaupasta löytää Fazer-suklaan lisäksi myös muun muassa I love Finns -t-paitoja. Kaupan yhteydessä toimii pieni alkoholimyymälä, jossa myydään muun muassa Finlandia-vodkaa. Osuuskuntaliikkeeseen kuuluu myös rautakauppa ja pikkuinen huoltoasema.
Lautta kulkee Port McNiellin ja Sointulan välistä matkaa monta kertaa päivässä. Ennen vanhaan Sointulasta pääsi kerran viikossa höyrylaivalla Vancouveriin.
Saarella ei ole hotelleja, mutta siellä on leirintäalue ja useita pieniä bed and breakfast -yöpymispaikkoja.
Pirkko Kotilan laajempi reportaasi Sointulasta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 7. syyskuuta.