Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen esitteli maanantaina uhkakuvan, joka toisaalta voisi olla myös uusi malli Suomen armeijalle. Komentaja korosti myös, ettei sotilaallinen liittoutuminen – eli siis Naton jäsenyys – olisi ratkaisu puolustusvoimain rahoitusongelmaan.
Armeijan määrärahat vähenevät ja se joutuu tarkkaan miettimään, mihin rahat käytetään. Muutaman varuskunnan ovien sulkeminen on osa säästöohjelmaa, vaikka niiden sulkemisen taustalla on myös ikäluokkien pieneneminen ja palvelukelpoisten varusmiesten määrän supistuminen muutenkin.
Maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan Puheloinen lobbasi tietysti edustamansa organisaation puolesta. Hän maalaili uhkakuvia, jotka eivät välttämättä ole yhtä todellisuuden kanssa. Jo tehtyjä säästöratkaisuja komentaja ei sinänsä kritisoinut, mutta enempää armeijan selkä ei hänen mukaansa kestä, tai joudutaan tekemään suurempia rakennemuutoksia.
Ovatko kaikki nykyiset rakenteet tarpeellisia?
Miksi rakennemuutosta ei voisi jatkaa? Ovatko kaikki nykyiset rakenteet tarpeellisia? Voidaan varmasti myös miettiä sitä, voitaisiinko toisenlaisella varustuksella tulla toimeen ilman, että puolustusvoimien suorituskyky vaarantuu. Tulevaisuuteen katsottaessa täytyy muistaa, että armeija ei voi olla muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke, joka aina saa tahtonsa läpi on maan taloudellinen tila sitten mikä tahansa.
Joukkojen varustaminen kallistuu uuden teknologian hyödyntämisenkin takia koko ajan. Samalla rahalla saa vähemmän ”rautaa”. Ovatko maahamme kohdistuvat uhkat nyt sellaisia, että toisenlaisilla, mahdollisesti halvemmilla ratkaisuilla ei pärjättäisi?
Puheloinen arveli, että säästöjen tie johtaisi vähitellen siihen, että joudutaan luopumaan nykyisin käytössä olevasta yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan kattavasta puolustuksesta. Tästä on käyty keskusteltuja runsaasti aikaisemminkin. Mahdollisia sekavaihtoehtojakin on nostettu esiin. Vaikka yleinen asevelvollisuus on sopinut hyvin Suomelle, niin mitenkään kiveen hakattu vaihtoehto senkään ei tarvitse olla.
Säästöjä syntyisi muun muassa siitä, jos ryhdyttäisiin toteuttamaan Risto Siilasmaan komitean aikanaan yhtenä mahdollisuutena tekemää ehdotusta neljän kuukauden asepalveluksesta. Toinen puoli ikäluokasta kävisi armeijan pitkän kaavan mukaan ja rivimiehet selvittäisivät sen lyhyemmässä ajassa. Säästöt tästäkin olisivat jo kymmeniä miljoonia vuodessa.