Kaupunkeja myytävänä – Ei mikään vitsi

Helsingin kaupungilla ei ole omaa kaupunkitilaa, joka olisi tarkoitettu kaupungilta kaupunkilaisille -tiedottamiseen. Ei ole kyse siitä, etteikö kaupungin alueelta löytyisi tiloja tähän tarkoitukseen. Sitähän on esimerkiksi ratikka- ja bussikatosten mainostauluissa. Vaan niissäpä ei kaupungin ilmoituksia näy. Miksi näin?

Helsinki on myynyt nuo tilat ilmoitusalustana kansainväliselle yritykselle. Ne on yksityistetty.

Yksityistämiskehityksen seurauksiin kuuluu se, että mikäli Helsinki haluaisi tuoda julki omaa tiedotustaan tälle jatkuvasti kaupunkilaisten nähtävillä olevalla alustalla joutuisi se ostamaan ilmoitustilaa tältä yhtiöltä. Ja hinta on tietenkin kova. Tilanteen eriskummallisuutta korostaa vielä se, että näiden ilmoitusalustojen kunnossapidosta vastaa – kaupunki.

Tämän esimerkin siitä, mihin yksityistäminen voi johtaa toi esille kansanedustaja Silvia Modig kommentoidessaan kaupunkisuunnittelija Kaarin Taipaleen pamflettia Kaupunkeja myytävänä – Yksityistämistemppu ja miten se tehdään. Keskiviikkona julkistettu pamfletti valottaa yksityistämisen taustoja, analysoi siihen johtaneita syitä ja kertoo esimerkkejä niin Suomesta kuin maailmalta.

Kaupan kohteena yhdenvertaisuus

Yksityinen sektori valtaa alaa yhtä lailla kaupunkitilassa kuin terveyspalveluissa ja infrastruktuureissa. Ilmiö ja yritykset ovat kansainvälisiä, joten perustelut yksityistämiselle ovat asiasta ja paikasta riippumatta jokseenkin sanasta sanaan samat.

Julkisen puolustaja Taipale korostaa yksityisen ja julkisen sektorin tehtävien ja niille asetettujen vaatimusten eroa, vaikka aina rajanveto ei olekaan helppoa. Yksi asia on kuitenkin kirkas. Julkisen ja yksityisen erottaa voiton jako. Toisen tehtävä on tuottaa voittoa, toisen tehtävä on varmistaa jokaiselle kansalaiselle hyvän elämän edellytykset.

Julkisen sektorin tehtävä on vaalia kansalaisten yhdenvertaisuutta. Sen tulee pitää päätöksentekoprosessinsa avoimina, kohdella kaikkia tasavertaisesti ja taata palvelujen saatavuus myös reuna-alueilla.

Tällainen ei ole huolena yksityistämiseen lähdettäessä. Siksi yksityistäminen tarkoittaa väistämättä luopumista kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteesta.

Mainostulot kaupungilta
monikansalliselle

Helsingin ratikka- ja bussikatosten ilmoituskäytön siirtyminen monikansallisen ranskalaisen JCDecaux-yhtiön haltuun on Taipaleen mukaan tyyppiesimerkki tiestä, jota edeten yksityisen sektorin toimija valtaa toimitilaa.

Ensin yhtiö osti osuuden suomalaisesta mainosyrityksestä ottaakseen sen myöhemmin kokonaan omistukseensa. Suomalaisyhtiön nimissä se lähestyi Helsinkiä tarjoten yhteistyökumppanikseen mainitsemansa JCDecauxia toimittamaan korvauksetta pysäkkikatoksia. Ehdotukseen kuului myös paikat uusille mainostauluille.

Hankkeelle oli myös kotimainen vaihtoehto. Tälle vaihtoehdolle ei kuitenkaan tehty monikansallisen tavoin taustatyötä, joten se jäi huomiotta.

Monikansallinen hanke pantiin kaupungin koneistossa liikkeelle ripeästi ja tuotiin kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi. Päätös tehtiin valtuustossa 47-31-äänin, vaikka hanke sai osaansa kovaa kritiikkiä varsinkin avoimuuden puutteen vuoksi.

Näin siis yksityistettiin osa kaupunkitilaa, sen käyttö ja siitä saatavat tulot.

Globaali
ilmiö

Pamfletissa kuvataan useiden esimerkkien avulla yksityistämistä eri aloilla ja eri puolilla maailmaa, käydään läpi yksityistämisprosessin vaiheita ja tavanomaisimpia väitteitä. Kaikkea tätä leimaa globaalisuus.

Taipale on kirjoittanut pamfletin loppuun ”ohjeiston”, 30 askelmerkin reitistön siitä millaisia prosesseja kulkien kansainvälinen yritys varmistaa tiensä kaupungintalon oven sisäpuolelle.

Kaarin Taipale: Kaupunkeja myytävänä – Yksityistämistemppu ja miten se tehdään. Into Kustannus Oy 2012