Euroopan unionin kansalaisena minäkin olen nyt Nobelin rauhanpalkinnon saaja, ensimmäistä kertaa elämässäni. Jos palkinnon ajatellaan kuuluvan tasan kaikille meille EU-kansalaisille, minun osuuteni siitä on hiukan alle puolesmiljardisosa. Arvio EU:n tämänhetkisestä väkiluvusta on 503 492 041.
Palkintosumma on 10 miljoonaa Ruotsin kruunua. Euroissa se on torstaisen keskikurssin mukaan 1,15437 miljoonaa. Minun osuuteni palkinnosta on siis hieman alle 0,23 senttiä. Lupaan lahjoittaa sen Kreikan tukemiseen.
Tavallaan olen saanut rauhannobelin jo kerran aikaisemminkin, vuonna 2001. Silloin palkinnon saivat YK ja sen pääsihteeri Kofi Annan.
Kasvoiko keväällä sodanuhka Ranskan ja Saksan välillä?
En nyt kuitenkaan laskenut tuota varsinaisesti omaksi ansiokseni, koska kuulun YK:hon vain Suomen valtion kautta. Passissani ei ole merkintää YK:n jäsenyydestä, EU-kansalaisuudesta kylläkin. Lisäksi YK-palkinto jakautuu vielä useamman ihmisen kesken kuin EU-palkinto, varsinkin jos ajatellaan, että puolet meni Annanille ja vain loppupuoli jäi jaettavaksi meille muille.
Ranskan ja Saksan sodanuhka
En viitsi lukea Norjan Nobel-komitean perusteluja EU:n palkitsemisesta. Voin arvata ne muutenkin. EU on jo itsessään suuri rauhanprojekti. Hiili- ja teräsyhteisöstä lähtien se mursi vuosisataisen vihan jakolinjan Ranskan ja Saksan välillä. Entisistä juoksuhaudoista, bunkkereista ja Maginot-linjoista on tullut juustoloita, viininpuristamoja ja tryffelivarastoja.
Nobel-palkintojen kriteerien mukaan palkittavan pitää olla eniten ansioitunut juuri kuluneen vuoden aikana. Tästä on hiukan vaikea löytää näyttöä.
Keväällä tosin spekuloitiin, että Ranskan ja Saksan välit voivat kiristyä, jos François Hollande valitaan presidentiksi. Liittokansleri Angela Merkel kun oli julkisesti liputtanut Nicolas Sarkozyn puolesta.
Suoranaisen sodanuhan kasvamisesta Ranskan ja Saksan välillä ei kuitenkaan raportoitu. Lopulta kaikki meni ennakoituakin jouhevammin, kun Hollande valituksi tultuaan söi vaalilupauksensa ja liittyi Merkelin leikkausrintamaan.
Mutta kun esitykset Nobel-ehdokkaista pitää jättää Nobel-komitealle jo helmikuun alkuun mennessä, niin tilanne saattoi tietysti talvella näyttää vaarallisemmalta.
Oodi ilokaasulle
Onko EU kuluneen vuoden aikana toiminut ”eniten ja parhaimmin kansojen välisen veljeyden edistämiseksi”, kuten Alfred Nobel testamentissaan asetti palkittavalle vaatimukseksi?
Pontevasti on toimittu. Lissabonin, Madridin ja Ateenan kaduilla on itketty ilosta (ja kyynelkaasusta), kun EU on syöttänyt kriisilääkkeitä kansalle.
Onko EU toiminut ”eniten ja parhaimmin vakinaisten armeijoiden lakkauttamiseksi tai pienentämiseksi”?
En tiedä, onko suoranaisesti toiminut. Itse elävä elämä on kuitenkin ohjannut EU-maita tähän suuntaan, kun talouskriisi on pakottanut joissakin maissa tekemään leikkauksia jopa yleensä pyhinä pidettyihin puolustusbudjetteihin.
Onko EU toiminut ”eniten ja parhaimmin rauhankongressien järjestämiseksi ja edistämiseksi”?
Tähän en osaa ottaa kantaa.
Norja jäi osattomaksi
Mutta hiukan vakavammin: ainakin Norjan Nobel-komitea osasi valita vankan establishmentin edustajan, ei ketään erityisesti rauhan puolesta puhuvaa eurooppalaista toisinajattelijaa tai tuuleen huutelijaa.
Lisäksi komitea taisi ottaa kantaa myös Norjan EU-jäsenyyden puolesta. Katsokaa norjalaiset: jos olisimme EU:n jäseniä, meillä olisi nyt öljyn ja Marit Björgenin lisäksi myös Nobelin rauhanpalkinto!
uutiskirje 
