Perussuomalaisista tuli kerta heitolla merkittävä kuntapuolue, vaikka se ei pystynytkään uusimaan eduskuntavaalien suurmenestystään.
Kun tulosta peilataan neljän vuoden takaisiin vaaleihin, voittajiin kuuluu perussuomalaisten lisäksi vain nukkuvien puolue. Äänestysprosentti jäi järkyttävän alas, 58,2 prosenttiin. Alhaisessa prosentissa saattaa piillä yksi syy siihen, miksi perussuomaisten eteneminen pysähtyi. Eduskuntavaalien 19,1 prosentin kannatus tipahti 12,3:een.
Kansanvallan toteutumisen kannalta alhainen äänestysprosentti on vakava signaali ellei peräti hätähuuto. Jotain on politiikan tekemisessä perusteellisesti pielessä, kun kansalaisista niin suuri osa jättää äänestämättä. Päättäjien on katsottava peiliin eikä nyt pidä ryhtyä etsimään syitä tähän ulkoisista tekijöistä.
Osaltaan äänestysprosentti voi selittää myös sitä, miksi keskusta pystyi nostamaan kannatustaan eduskuntavaalien syvästä rotkosta. Keskusta toki myös onnistui kampanjoinnissaan ja sai vanhat peruskannattajansa liikkeelle. Sosialidemokraatit ja kokoomus menettivät molemmat kannatustaan ja myös runsaasti valtuustopaikkoja. Ne pystyivät kuitenkin nostamaan kannatustaan eduskuntavaaleista.
Kuntavaaleissa oikein tapa on verrata tulosta edellisiin kuntavaaleihin. Vaalit mittaavat kuitenkin samalla myös sen hetkisiä mielialoja, joten mielenkiintoista on tarkastella, miten poliittinen ilmasto on muuttunut edellisestä tämän tason mittauksesta eli kevään 2011 eduskuntavaaleista.
Kannatusosuuksista voisi päätellä, että vaikutukset hallitukseen ovat olemattomat, sillä hallitusrintama vain kasvatti eduskuntavaaleista etumatkaansa oppositioon. Hallituspuolueet lisäsivät yhteiskannatustaan 3,1 prosenttiyksiköllä.
Vasemmistoliitto oli yksi kuntavaalien häviäjistä, mutta puolueen kannatusosuus verrattuna viime eduskuntavaaleihin pystyi jotakuinkin samana. Vasemmisto sai komean vaalivoiton Helsingissä, mutta menetti kannatustaan tasaisesti muutamia kuntia lukuunottamatta eripuolilla maata. Mitään varsinaista romahdusta ei kuitenkaan tapahtunut, kuten jotkut puoleen sisäisetkin kriitikot odottivat ja jotkut ehkä toivoivatkin.
Vasemmistoliiton vaalivoitto Helsingissä ei ollut pelkästään puheenjohtaja Paavo Arhinmäen ansioita, vaikka hänen henkilökohtaista suosiotaan ei ole syytä vähätellä. Helsingissä etenkin nuoret ehdokkaat olivat tarmokkaasti liikkeellä koko kampanjoinnin ajan. Nuoria rynni valtuustoon ja ennen muuta heitä on monta kolkuttelemassa valtuustopaikkaa varavaltuutettuina.
Nuorten kuten myös naisehdokkaiden hyvä tulos ympäri maata kertoo puolueen olevan kannatusnousun kynnyksellä. Jossakin tuo kynnys on jo ylittänyt.
Vaalitulos on syytä analysoida tarkkaan ja ottaa oppia sieltä missä on edetty mutta myös niistä kunnista, joissa on otettu takapakkia. Uudet tuulet puhaltavat jo.