Bazar-kustantamolta on tottunut odottamaan ja vaatimaan paljon, siksi Sam Christerin Stonehengen perintö -teoksen alku saa huokaamaan pettymyksestä. Mysteerejä, salaliitto, yksinäinen mies – tutkija tottakai, rikos, kaunis naispoliisi ja omituisia yhteensattumia. Taasko yksi Dan Brown?
Vaan, kuinkas sitten kävikään? Ei mitään brownmaista, päähenkilöiden välille ei kehity suhdetta, turhilta luennoilta vältytään ja kaikessa onkin jotain järkeä. Ennen kuin huomaakaan, teoksessa on niin syvällä, että lopettaminen on mahdotonta.
Stonehengen perintö on hengästyttävän hyvä kirja. Se tarjoaa yhtä aikaisesti dekkaria, fantasiaa ja toimintaa, unohtamatta lukijan aivojen aktivointia.
Kirjan päähenkilö Gideon Chase päätyy Stonehengen läheisyyteen tutkiessaan itsemurhan tehneen isänsä jälkeensä jättämää aineistoa. Samalla kun kaukaiseksi jäänyt isä säteilee rakkautta haudan takaa, tapahtuu kivikehän ympäristössä outoja asioita. Kadonneen julkkistytön ja murhatun miehen tapaus tuntuvat kiertyvän Gideonin isän ympärille, eikä tapahtumille näy loppua. Stonehenge vaatii verta, kyse on lähinnä siitä kenen verta vuodatetaan.
Stonehengen perintö päätyi suoraan siihen lokeroon, jossa ovat kirjat, joita ei halua nähdä elokuvina. Yksinkertaisesti siksi, että menetettävää on liian paljon.
Sam Christerin esikoinen on tuore ja ihastuttavan pirskahteleva, se hivelee mielikuvitusta ja palauttaa uskon mysteerikirjallisuuteen.
Sam Christer: Stonehengen perintö. Suomentanut: Seppo Raudaskoski. Bazar 2012. 412 sivua.
uutiskirje 
