Kankaille maalatut graffitit ovat kestäneet läpi syyskuun ja ohi repaleisen lokakuun Jakomäen nuorisotalon seinässä. Tuuli ja sade ovat hiukan rypistäneet niitä, mutta värit ovat säilyneet kirkkaina.
Kankaita on ripustettu remontin vuoksi suljettuna olevan nuorisotalon joka seinustalle. Koulun ja nuorisotalon yhdistävää siltaa ja työmaakopin seinääkin koristavat yhdet.
Harmaatiilisen talon värityksen takana ovat Tanja Drca ja Henna Liukkonen, yhteiseltä taiteilijanimeltään Lähiöprinsessat.
– Nimi edustaa kovaa duunia, sitä ettei kaikkea haluamaansa saa noin vaan, vaan pitää tehdä paljon töitä, Drca kertoo.
– Ja sitä, etteivät kaikki prinsessat asu isoissa linnoissa.
Nämä itseään ihan tavallisiksi nuoriksi ja tavallisiksi tytöiksi kuvailevat prinsessat asuvat Jakomäessä. Siellä he haluavatkin asua, mutta eivät väitä paikkaa onnelaksi.
– Lähiöissä on paljon vakavia ongelmia, jotka eivät kauhistelemalla ratkea. Samat ihmiset, jotka osaavat luetella lähiöiden huonoja puolia, eivät usein ole edes käyneet lähiöissä.
– Lähiöiden huono maine paranee tarttumalla niihin ongelmiin.
600 nuorta ja lasta hengailee ostarilla
Juuri Jakomäessä ongelmia riittää. Työttömyysprosentti on yli kaksinkertainen Helsingin keskiarvoon verrattuna, toimeentulotuen saajia ja lastensuojelun asiakkaita on paljon.
Maahanmuuttajia on asukkaista viidennes ja korkeakoulutettujen osuus alhainen. Alle 25-vuotiaita työttömiä on yli kaksinkertainen määrä kaupungin keskiarvoon nähden.
Tällaisiin lukuihin Lähiöprinsessat eivät halua jäädä kieriskelemään. He lähettävät terveisensä vastavalituille kaupunginvaltuutetuille:
– Kun yleensä aina hoidetaan Helsingin ns. kauniimpi puoli, kuten keskusta, kuntoon, ja sitten jos jää aikaa ja rahaa, niin voidaan pari juttua toteuttaa lähiöissä. Se asetelma pitäisi nyt kääntää toisinpäin.
– Jos Helsingissä todella haluttaisiin tehdä ennaltaehkäisevää työtä syrjäytymistä vastaan, meillä ei olisi Jakomäen kaltaisessa paikassa tilannetta, jossa nuorisotalo kiinni eikä tilalla ole muuta paikkaa. Pitäisi olla Plan B. Nyt meillä on 600 nuorta ja lasta, jotka hengailee ostarilla, sanoo Tanja Drca.
Työmaakoppi, joka kesällä toimi väliaikaisena nuorisotilana, ei asiaa ratkaise.
Lähihoitajia ja aktivismia
Liukkonen ja Drca opiskelevat lähihoitajiksi samalla luokalla Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen Malmin yksikössä ja tekevät opintojen ohessa alansa töitä vanhusten parissa.
Sen lisäksi he koettavat löytää aikaa kaikenlaiselle aktivismille. Politiikka kiinnostaa ja molemmat kuuluvat Vasemmistonuoriin.
Aktivismia sekin, että kyllästyttyään viime talvena tallaamaan ympyrää suljetun nuorisotalonsa ympärillä, he tarttuivat toimeen. Tavoitteeksi muotoutui laillinen graffitiseinä Jakomäkeen, koska ”siinä voisi yhdistää harrastusta ja hengailua”.
Seinän saaminen on hidas prosessi ja sitä odotellessa on maalattu kankaisiin ja muovikelmuille ja koetettu siten hankkia positiivista huomiota graffiteille.
– Ja muutenkin herättää keskustelua siitä, ettei täällä ole meille mitään.
Laillisia maalauspaikkoja he toivovat myös muihin lähiöihin.
– Lähiöissä on ihan hirveesti graffiti-harrastajia, eikä kaikilla ole mahista aina lähteä Suvilahteen.
– Se vähentäisi myös talojen seiniin maalaamista. Kun me ollaan esimerkiksi annettu ylijäämämaaleja ja kelmua eteenpäin, tyypit ovat kunnioituksesta meitä kohtaan olleet maalaamatta seiniin ja siivonneet jälkensä.
Tavallisia asioita
– Me ei koskaan olla oltu mitään Sauli Niinistö -faneja, mutta puheet syrjäytymisen ehkäisemisestä saivat kiinnostumaan, sanoo Tanja Drca.
Sitten tuli ihan tavallisia asioita -vihkonen ja tavallisia.fi -verkkosivut ja prinsessoilta paloi pinna.
– Se vaikutti siltä, ettei ne 50 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta oikeasti edes kiinnosta.
Yksi heitä erityisesti ihmetyttänyt kohta on tämä: ”Työtä tehdään usein poissa nuoren näkyvistä ja saattaa tuntua etäiseltä, jopa käsittämättömältä”. (Suora kopio tavallisia.fi -sivustolta)
– Nuorethan näkevät koko ajan työtätekeviä ihmisiä; opettajia, bussikuskeja, siivoajia, keittäjiä, kaupanmyyjiä, kirjastonhoitajia, nuoriso-ohjaajia…
Ilmeisesti Niinistön ryhmä ei näitä ihmisiä näe tai se tarkoittaa työllä jotain muunlaista työtä.
– Älytön luukutus kelan ja sossun välillä, se järkyttävä tukiviidakko. Siinä on yksi iso, konkreettinen asia, joka pitäisi korjata ja joka purisi siihen, mihin presidentin asettaman työryhmän olisi pitänyt vaikuttaa, mutta johon se ei vaikuta.
– Tai mielenterveyspalvelut, jotka ovat tällä hetkellä päin helvettiä.
Prinsessoja melkeinpä huvittaa se, että Tavallisia asioita -kampanja julkaistiin kaikista maailman paikoista juuri Jakomäen koululla. Sitä he ovat käyneet, ja sen naapuritalon seinää koristavat ne kangas-graffitit.
– Julkistamistilaisuuteen pyydettiin vain harvat ja valitut. Oltiin pettyneitä siihen, että Niinistö tuli meidän huudeille eikä kutsunut meitä.
– Nyt me sitten odotetaan kutsua Linnan juhliin.
”Hyvä meininki prinsessat!”
Helsingin tulevaan kaupunginvaltuustoon nousi kerralla kolme uutta vasemmistovaltuutettua, joille syrjäytetyt nuoret eivät ole vain vaaliase.
– Hyvä meininki prinsessat, mä oon ihaillen tsiigannut ja digannut teidän juttua, kannustaa Sami ”Frank” Muttilainen, nuoriso-ohjaaja ja yksi tuoreista valtuutetuista.
Kun omaa paikkaa ei ole, kaupunki käytännössä rajaa nuoret ulkopuolelle.
– Nythän näin käy, kun nuoria jahdataan kauppakeskuksista ja kioskeista teinihälyttimillä ja rautatieasemalla ei saa oleskella ilman syytä, sanoo Veronika Honkasalo.
Hän kannattaa ”olohuonetyyppisiä ratkaisuja”, joita rakennetaan nuorten ehdoilla.
– Sellaisia, joissa nuorisoryhmät sekoittuvat ja joissa syntyy dialogia syntyy esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten välillä. Ja niiden yhteyteen matalan kynnyksen palveluita.
Tuusulassa koulupsykologina työskentelevä Anna Vuorjoki näkee työssään päivittäin, kuinka tärkeä on oppilashuollon (kuraattorit, terveydenhoitajat, koulupsykologit jne.) rooli.
– Oman kokemukseni perusteella esimerkiksi yläkoululaisten kanssa voi joskus hyvinkin pienellä työllä saada nuoren autettua vaikeuksista eteenpäin ja ehkäistä psyykkisten ongelmien pahenemisen.
– Tällainen varhaisessa vaiheessa annettu riittävä apu tulee monin verroin halvemmaksi kuin vaikkapa kallis erikoissairaanhoito myöhemmin.
Lähiöprinsessoista laajemmin perjantaina 9. marraskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
