Harri Nykäsen työkoneensa ulottumattomissa pitämä Raid palaa jatkamaan uraansa alamaailman robinhood-tyypin moraalinvartijana. Hän siis jatkaa itseään huonompien henkilöiden saattamista pois maankamaralta muita kiusaamasta.
Tavat ja motiivit ovat pysyneet entisellään Susirajassa, joka on jatkumoa Mustempi lammas-kirjalle.
Tällä kertaa Raid lähtee lunastamaan enolleen tämän kuolinvuoteella antamaansa lupausta. Raid lupaa suojella enon rikollisajan kaveria.
Tapahtumat sijoittuvat Lappiin, joten Raid-seikkailujen vakiohahmo komisario Jansson osallistuu tuttuine esikuntineen niihin tällä kertaa etänä. Asia ei kuitenkaan ystävysten kanssakäymistä haittaa.
Nykäsen tapana on sisällyttää tappajahahmonsa edesottamuksien rinnalle hempeilyä. Nyt piirre oikein korostuu. Syykin on se, miksi Raid lunastushommiin joutuu ryhtymään.
Suojelulupauksen kohde on pitää Lapissa huoltoasemaa ja on huolehtinut tarkasti kaidalla tiellä pysymisestä. Hänen poikansa kuitenkin hölmöilee lapsellisuuttaan.
Tilaisuus tekee varkaan ja poika ryhtyy osalliseksi salakuljetushommiin. Vaatimattoman alun jälkeen harrastus kuitenkin paisuu ja todelliset rikolliset kiinnostuvat siitä. Isä soittaa hälytyskelloja ja Raid saapuu paikalle.
Raid löytyy Ruotsista, jossa hän ennen Lappiin lähtöään ikään kuin tarinan lämpimäisiksi tekee sikäläiselle yhteiskunnalle palveluksen ja toimittaa alamaailmankin inhoaman gangsteripomon pois päiviltä.
Raid-kirjojen ystävien mielestä Nykäsen ehkä turhakin pitkäksi venynyt vierailu Arielin ja Johnny & Bantzon -maailmoissa ei ole muuttanut hänen ”raideissa” käyttämäänsä tarinan kerrontaa.
Lukeminen tuntuu jotenkin turvalliselta, kun päähenkilön tavassa toimia on nykäs-tyyliin mukana entisten tarinoiden tavoin sopiva annos raakuutta, mutkat suoraksi -meininkiä ja tekniikkaa.
Moraali näissä tarinoissa venyy ja paukkuu, mutta Nykänen osaa kirjoittaa niin, että lukija hyväksyy asian (ja turvallisuuden tunne vain yltyy). Ehkä tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Raid ei kohtele kovalla kädellä muita kuin ”huonompiaan”.
Raidin ikäviltä ja kohtuuttomilta tuntuvat teot saavat tässä ikään kuin oikeutuksensa. Tuntuu hyvältä, kun paha saa palkkansa. Ei haittaa, vaikka palkan maksajana toimii toinen paha.
Harri Nykänen: Raid – Susiraja. CrimeTime 2012. 242 sivua.