Kaikki Suomen meritaimenkannat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Niiden tila on huonoin koko Itämerellä. Luonnonkantojen häviämisuhka onkin suuri, ellei kalastusta vähennetä tiukoilla säätelytoimilla.
Jäljellä olevista alkuperäisistä meritaimenkannoista kaksi kolmasosaa elää Suomenlahdella.
Kantojen elvyttämiseksi ja niiden kestäväksi käyttämiseksi on jo tähän mennessä taimenen kutu- ja poikastuotantoalueita kunnostettu, rakennettu patoihin kalateitä, säädelty kalastusta ja tehostettu vesiensuojelutoimia.
Jokien luonnontilan heikentymisen ohella suurin uhka luonnonkannoille on verkkokalastuksesta johtuva kova kalastuspaine meressä. Suomalaisten kalastajien saaliiksi joutuu runsaasti myös Viron ja Venäjän jokien luonnonvaraisia meritaimenia.
Tiukennukset johtuvat siitä, että säätely ei ole ollut riittävä kantojen suojelemiseksi.
Alamitta nousee 65 senttimetriin
Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskukset ovat päättäneet, että saaliksi saadut rasvaevälliset taimenet on laskettava viipymättä takaisin veteen.
Meritaimenen alamitta nostetaan 50 senttimetristä 65 senttimetriin.
Meritaimenen pyyntiin tarkoitettujen pohjaverkkojen pienin sallittu solmuväli nostetaan samalla 65 millimetristä 80 millimetriin. Alle 80 millimetrin solmuvälisten verkkojen langan on oltava yksikuituista tai yksilankaista ja langan suurin sallittu paksuus on 0,20 millimetriä.
Päätökset tulevat voimaan vuoden 2013 alusta ja ne ovat voimassa vuoden 2022 loppuun .Päätökset tulevat heti voimaan mahdollisista valituksista huolimatta.