Yhtä oikeaa kuntakokoa ei löytynyt

Yhtä ihanteellista kuntakokoa ei ole olemassakaan. Tällainen on Paras-hankkeen evästys seuraavalle kuntauudistukselle.

Vuoden lopussa päättyvän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eli Paras-hankkeen vaikutuksia ja hankkeen aikana tapahtuneita muutoksia kunnissa on selvitetty viisivuotisessa mittavassa arviointitutkimusohjelmassa.

– Näyttää siltä, että kuntien sovittaminen samanlaiseen muottiin on hankalaa eikä se ole perusteltua. Kuntauudistuksella tavoiteltavat hyödyt ovat erilaisia väestöltään ja elinkeinoelämältään kasvavilla ja supistuvilla seuduilla, samoin kaupunkiseuduilla ja harvaanasutuilla seuduilla, Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom kiteyttää.

Hankkeen arviointitutkimusohjelman koordinaattorina toimineen Pekola-Sjöblomin mukaan kuntaliitos saattaa tuoda toisissa kunnissa hyötyjä, mutta toisissa ei.

–  Kunta on paitsi palvelujen järjestäjä, myös alueen kehittäjä ja demokratian varmistaja. Eri tehtäviin sopiva tai riittävän suuri kunnan koko vaihtelee. Käytännössä kunta voi olla vain yhden kokoinen, toisiin tehtäviin koko voi olla liian pieni, toisiin tarpeettoman, jopa haitallisen suuri.

Tutkimusohjelman keskeinen tulos on, että kuntien väliset erot korostuvat, ja myös samankaltaisissa kunnissa on havaittavissa erilaisia kehityskulkuja. Tämä näkyy niin taloudessa, palvelujen järjestämisessä kuin myös demokratian toimivuudessa.

Demokratiavaje huolettaa

– Tutkimustulosten mukaan näyttää siltä, että kuntakoon suurentuessa demokratiavaje siirtyy toiseen paikkaan eli kuntien välisistä yhteistoimintarakenteista kunnan sisälle. Suuremmissa kunnissa äänestysaktiivisuus on alhaisempi ja reuna-alueiden asukkaat kokevat vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi.

– Lisäksi suuremmat kunnat usein myös perustavat välittömästä demokratiasta kauempana olevia tytäryhteisöjä ja ostavat enemmän palveluja kunnan ulkopuolelta, Pekola-Sjöblom toteaa.

Ei näkyviä säästöjä

Näkyviä säästöjä kuntauudistuksella ei useinkaan saavuteta. Lyhyellä aikavälillä kuntaliitosten tekeminen ja yhteistoiminta-alueen muodostaminen synnyttävät liitoskustannuksia esimerkiksi palkkojen ja palvelujen harmonisoinnissa, tietojärjestelmien yhteensovittamisessa, sekä uuden organisaation sisäänajossa.

– Osa fuusiokustannuksista poistuu ajan kuluessa, mutta osa jää pysyvästi. Hyödyt syntyvät pidemmällä aikavälillä, eikä hyöty ole välttämättä ”säästöä”. Merkitystä näyttää kuntaliitoksissa olevan sillä, minkä kunnan toimintatapaa uusi kunta lähtee soveltamaan, toteaa tutkimusohjelman tieteellinen johtaja, professori Pentti Meklin Tampereen yliopistosta.

Saldona 67 kuntaliitosta

Paras-hankkeen aikana kuntaliitoksia tehtiin yhteensä 67 ja niiden seurauksena Suomessa on 111 kuntaa vähemmän kuin vuonna 2006. Merkittävä osa hankkeen aikana yhdistyneistä kunnista on ollut osallisena useissa kuntaliitoksissa.

Valtaosa vuosina 2007–2013 toteutuneista kuntaliitoksista oli kahden kunnan liitoksia. Monikuntaliitoksia oli noin kolmannes. Yhdistyvien kuntien lukumäärän perusteella suurimpia monikuntaliitoksia ovat olleet Salon kymmenen kunnan liitos sekä Kouvolan kuuden kunnan ja Hämeenlinnan kuuden kunnan liitokset vuonna 2009.

Yhteistoiminta-alueita on paitsi perustettu myös purettu Paras-hankkeen aikana. Ensi vuonna yhteistoiminta-alueita on toiminnassa 55 ja niihin kuuluu 199 kuntaa. Tutkimustulosten mukaan yhteistoiminnan purkautumisen syynä ovat yleensä jäsenkunnan aloittamat kuntaliitosneuvottelut tai tyytymättömyys yhteistoiminnan tuloksellisuuteen.