Verorasituksen kasvu ja taloudelliset vaikeudet kietoutuvat toisiinsa. Kilpailukyky on vaarassa. Korkea verotus yhdessä kasvavan sosiaaliturvan kanssa lisää työhaluttomuutta.
Elinkeinoelämän generaattorin on helppo tuottaa kannanottoja sarjatulena, koska niihin ei tarvitse kirjoittaa muuta uutta kuin päiväys. Yllä mainitut teesit eivät ole Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tämän syksyn pelottelukampanjasta, vaan vasta perustettu Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA teki näillä samoilla asioilla politiikkaa vuoden 1975 eduskuntavaaleissa tavoitteenaan vasemmiston vaalitappio ja porvareiden voitto.
Miehet elinkeinoelämän järjestöjen keulilla vaihtuvat, mutta laulu on aina sama: tarvitaan kipeitä leikkauksia.
Kilpailukyky on asia, josta jokainen voi esittää haluamiaan kehityskäyriä.
Nyt palkkojen alentamista ja työajan pidentämistä perustellaan sillä, että Suomen kilpailukyky on heikentynyt varsinkin tärkeisiin kauppakumppaneihin Saksaan ja Ruotsiin verrattuna.
Entä jos EK:n massiivinen syyskampanja johtuu siitä, että sen on saatava tavoitteitaan läpi ennen kuin kansainvälisen talouden ahdinko hellittää? ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin”, on paljon lainattu Milton Friedmanin lause, joka pitää yhä kutinsa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen marraskuun lopussa julkaiseman toimialaennusteen perusteella nyt on viimeiset hetket käyttää kriisiä hyväksi, sillä vientivetoinen kasvu on käynnistymässä ja käänne parantaa myös Suomen talousnäkymiä.
PT on työnantajien kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen tehdasteollisuuden työvoimakustannukset ovat viime vuosina nousseet enemmän kuin euroalueella tai Saksassa keskimäärin. Suomen ja Saksan ero on kuitenkin tasoittumassa, koska vuoden kolmannella neljänneksellä palkkojen nousu jatkui Saksassa kun taas Suomessa se pysähtyi, toimialaennusteessa kuitenkin todetaan.
Lisäksi suomalaiset teollisuustyöntekijät saavuttivat vasta viime vuosikymmenen päätteeksi Saksan palkkatason, mutta ovat edelleen jäljessä Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia. Samaan aikaan työn tuottavuuden nousu on ollut Suomessa Euroopan kärkeä.
EK:n nyt peräämä kilpailukyky on asia, josta jokainen voi esittää haluamiaan kehityskäyriä. Kovaa faktaa on kuitenkin se, että Maailman talousfoorumin (WEF) viimeisimmässä vertailussa Suomi on maailman kolmanneksi kilpailukykyisin maa.
Toinen saman todistava asia on OECD:n indikaattori Suomen teollisuuden suhteellisten yksikkötyökustannusten kehityksestä vuosina 1992–2011. Ne ovat nyt alimmillaan ja Suomen kilpailukyky siis ylimmillään 20 vuoteen.
Hyvä kysymys puolestaan kuuluu, miksi tänne ei investoida jos nämä tiedot pitävät paikkansa.
Elinkeinoelämän synkistely pitää nähdä sen pitkää poliittista linjaa vasten. Ei hyvinvointivaltiosta vallinnut mitään konsensusta sen laajenemisvaiheessa 1970-luvullakaan. Lobbarit EVA:sta Veronmaksajain keskusliittoon vastustivat poliisia ja armeijaa lukuun ottamatta kaiken julkisen vallan roolin kasvattamista yhteiskunnassa. Siitä samasta asiasta on nytkin kysymys. Tällä kertaa vain purkamisen vauhdittamisesta.
uutiskirje 
